Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS1600K, 20.-21.10.2009

BMW R1150GS

Talvinopeuksilla rantatietä

 

Syksy oli jo pitkällä kun sain päähäni lähteä ajamaan SS1600K:ta. Sääennusteet olivat yksimielisiä Keski-Suomen yöpakkasista. Suunnittelin reitin rannikolle lähelle vielä avointa merta. Ennusteissa ainoastaan paluumatkalla Porin seudulla olisi mahdollisesti pientä pakkasta.

Pyörässä oli alla TKC80 renkaat ilman nastoja, joten tienpinnan jäätyminen olisi ongelma. Oletin, että useiden lämpöasteiden päivälämpötilat olisivat lämmittäneet tien rakenteita niin paljon, ettei pinta jäätyisi vaikka ilman lämpö pakkasella kävisikin. Suunnitelma oli erittäin yksinkertainen. Ajaisin ensin Helsingistä Turkuun moottoritietä ja sieltä 8-tietä Ouluun. Vaadittava matka tulisi täyteen sopivalla reservillä, kunhan hankkisin kulmapistekuitin Oulujoen pohjoispuolelta. Paluu tapahtuisi samaa reittiä.

Talvinopeusrajoitukset

Vaasan ja Oulun alueelle osuneiden ensimmäisten lumipyryjen takia lähtöni siirtyi vajaalla viikolla myöhemmäksi. Tienpitäjä ehti siinä välissä vaihtaa melkein koko matkalle talvinopeusrajoitukset. Lohjalla sai vielä nauttia muutaman kilometrin 120km/h nopeudesta. Muuten moottoritiellä oli maksimi 100 km/h ja 8-tiellä vain 80 km/h. Nopeusrajoitusten muutoksen vaikutus ajoaikaan oli reilu tunti suuntaansa.

Menomatka

Join jälleen kerran aloituskahvit Helsingissä Mechelininkadun ABC:llä ja tankkasin klo 08:30 lämpömittarin näyttäessä +4. Tarkoitus oli ajaa nopeinta reittiä Länsiväylän kautta Turun moottoritielle, mutta aamuruuhkan soljuessa Mechelininkatua sujuvasti pohjoiseen annoin virran viedä ja suuntasin Munkkiniemeen moottoritien alkuun.  Tien pinta oli yön jäljiltä kostea ja välttelin mahdollisuuksien mukaan autojen takana ajamista. Pari kertaa jouduin kuitenkin liikenteen nostamaan kuraiseen vesipilveen ja Lohjan jälkeen pysäytin levähdyspaikalle kaivamaan takalaukusta puhtaan, valmiiksi kostutetun mikrokuituliinan. Sillä sai visiirin naarmuttamatta puhtaaksi. Loppumatkan pidin liinan ulottuvillani tavaraverkon alla takaistuimella. Toivoin tosin tienpinnan kuivuvan päivän kuluessa.

Ensimmäinen tankkaus oli Raisiossa Nesteellä 8-tien alussa. Samalla pienensin sekä sähkölämmitteisten pohjallisten että takin lämpöä. Seuraavaksi tankkasin jo 90 kilometrin päässä Raumalla varmistaakseni, että kaikki kilometrit tulevat tarkastuksessa huomioitua. Heti perään Poriin pikalounaalle. Tällä reissulla ei ollut erityisiä tavoitteita vaan tarkoitus oli ajella ja nauttia.

Matka jatkui iltapäivän puolella Vaasan kautta Raahen Pattijoelle. Tienpinta oli vain paikoitellen kuivunut ja muu vilkas liikenne nosti koko ajan kuraa ilmaan. Ajoittain liikenne jonoutui kun joku halusi ajaa rauhallista 60-70 km/h nopeutta. Ohittaminen ei ollut helppoa 8-tiellä koska vastaan tulevaa liikennettä oli runsaasti. Ei minulla ollut toisaalta erityistä kiirettäkään. Ouluun saavuin klo 19 ja kävin kääntöpistekahvilla Iskon Nesteellä Oulujoen pohjoispuolella. Rekisterikilpi oli muurautunut tumman harmaaksi  ja lainkuuliaisena motoristina pesin sen ennen paluumatkaa. Matkan korkeimmat lämpötilat olivat vähän ennen Oulua kun mittari näytti +7 ja takin lämmitystä oli vielä pienenettävä. Muutaman risteyksen reunassa oli vielä lunta aurauksen jäljiltä.

Paluu viilenevään etelään

Etelään päin ajaessa seurasin kasvavalla mielenkiinnolla lämpömittarin laskevia lukemia. Melko nopeasti lämpötila laski +3 asteen tuntumaan ja pysytteli siinä aina Vaasaa saakka. Pysähdykset ja kuittien hankkimiset tein samoilla paikkakunnilla kuin menomatkallakin. Joissakin kohdin vaihdoin huoltoasemaa lähinnä vaihtelun vuoksi.

Liikenne oli vähentynyt huomattavasti päivän tilanteesta. Klo 23 jälkeen liikkeellä oli pääasiassa 2-3 rekan ryhmiä, jotka paahtoivat pedaali pohjassa rajoittimia vasten. Pimeydestä huolimatta niiden ohittaminen oli nyt huomattavasti helpompaa koska vastaantulevan liikenteen määrä oli olematon ja valot paljastivat vielä muutoin näkymättömissä olevat vastaantulijat. Tien pinta oli taas kauttaaltaan kostea. Ajo olisi voinut käydä yksitoikkoiseksi kauniina kesäpäivänä. Vaasan eteläpuolella bongasin oikean puoleisen ojan pohjalta paikallaan seisovan peuran. Komeat sarvet ja valojen heijastuminen eläimen silmistä paljastivat tämän otuksen. Montakohan oli jäänyt tällä matkalla huomaamatta? Tuolta etäisyydeltä peura ehtisi hypätä yhdellä ponnistuksella syliini ennen kuin minä ehtisin oikean käden sormia koukistaa.

Keskityin entistä tiiviimmin tarkkailemaan valokeilan reuna-alueita ja vaihteleva määrä sormia oli jarruvivulla. Pari kertaa tein pieni, teräviä väistöjä pitääkseni oikeat reaktiot pinnassa, jos niitä tarvitsisin. Kellon lähestyessä kahta totesin, että olo oli virkeä ja valpas. Ajaminen oli vaivatonta. Samalla silmiini osui lämpömittarin pakkalukema katuvalossa. Asfaltti kiilsi kosteana ja pieni epävarmuus hiipi puseroon. Olinko liian optimistinen olettaessani tien pinnan pysyvän sulana. Nopeus alemmaksi ja tilanne seurantaan. Takajarrulla kokeilin ajoittain tienpinnan liukkautta, mutta jäätä ei tuntunut olevan. Porin jälkeen lämpötila laski edelleen ja pysähdyin kerran linja-autopysäkille tutkimaan lähemmin jäätymistilannetta. En löytänyt jäätä. Olin joko päätellyt oikein tien rakenteisiin kertyneen lämmön riittävyyden pikkupakkasella tai kevyt suolaus oli ajettu tielle. Rauman kohdalla lämpötila oli jo noussut selvästi plussalle ja oli selvää, ettei tämä leppoisa suoritus kaadu ainakaan tien jäätymiseen.

Turun moottoritien alussa töppäsin ajamalla liian lähelle edellä menevää rekka ja hetkessä visiiri oli paksussa kurassa. Sinnittelin heikolla näkyvyydellä Paimion ABC:lle ja kävin pesemässä kypärän. Samalla nautin kevyttä yöpalaa ennen viimeistä osuutta Helsinkiin. Klo 06:15 päätin suoritukseni sinne mistä sen aloitinkin tekemällä lopputankkauksen ja pyytämällä todistajat lopetukselle.

Ylimääräisellä kahvitauolla Paimion ABC:llä

Ajon jälkeen

Kotona kävin nukkumaan 3 tunniksi ja aloin sitten tehdä päivän työrutiineja. Illalla laitoin vielä kuitit sekä SS1600K -paperit kuntoon ja pudotin kirjekuoren postiin. Suunnitelmani mukaan lyhin reitti oli 1631 km, matkamittarin mukaan ajoin 1639 km ja tarkastuksessa matkaksi saatiin 1633 km.

Tämä oli neljäs rautapersesuoritukseni. Ensimmäisen SS1000 ajosuoritukseni tein kesäkuun alussa ja siihen nähden tämä reissu oli vallan kevyt. Vähäinen kokemus varsinkin pitkistä matka-ajoista moottoripyörällä, kova sade ja pienempi matkapyörä tekivät ensimmäisen suorituksen viimeisestä 300 km huomattavasti raskaamman. Jotain on tullut opittua kesän aikana. Minulle on tärkeää lähteä ajamaan hyvin nukkuneena ja syödä kevyesti noin 6 tunnin välein. Olen huomannut, että väsymyksen alkaessa on turha kamppailla kovin kauan vaan pitää tauko heti, jonka jälkeen yleensä on helpompaa. Sen tauon joutuu pitämään kuitenkin.

©2017 Wesan sivut - suntuubi.com