Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS1000, 12.-13.4.2010

BMW R1150GS

Kauden alkuverryttelyä

 

Pitkä talvi oli vihdoin takana ja pyöräilykausi alkanut. Kevät-talvella olin aloittanut BB1500Gold-ajon valmistelut. Lumisen talven pehmittämä istumalihas tarvitsi lajiharjoitusta ennen Vapun kultaryntäystä. Työt tarjosivat yllättäen mahdollisuuden kauden ensimmäiseen rautapersesuoritukseen. Ajatuksena oli ajaa Itä-Suomen kautta Ouluun ja laskeutua sieltä Keski-Suomen kautta takaisin Helsinkiin.

Lintuja ja tietyötä

Aloitin aamulla vartin yli kuusi Mechelininkadun ABC:ltä pyydettyäni henkilökuntaa todistajiksi. Lähdin kohti itää ja aurinko paistoi välillä vastaan. Ensimmäinen pysähdys oli Haminassa keskustan tuntumassa ST1:llä lämpömittarin näyttäessä +2. Porvoon jälkeen liikenne oli varsin vilkasta ja yllätyksekseni olin jäänyt aikataulustani jälkeen reilut 15 minuuttia tällä ensimmäisellä 144 km legillä. TomTom opasti eteenpäin kohti 6-tietä, jolle saavuin Luumäen kautta. Matkan varrelle jäivät kauan sitten kolutut Salpalinjan bunkkerit. Luumäen ja Imatran väli oli jatkuvaa tietyötä. Nopeusrajoitukset olivat pääasiassa 50 tai 60 km/h ja jäin koko ajan aikataulusta. Merkityksetön asia näin alkumatkasta, mutta kyllä se vähän harmitti kun olin laatinut suunnitelman minimi pysähdyksin, joihin olin varannut 5 min tankkausta kohti ja 2 pitempää ruokataukoa, ruhtinaallisella 15 min pysähdyksellä. Tavoite oli totuttautua taas istumaan sitkeästi pyörän selässä.

Parikkalassa tankkasin ABC:llä kun matkaa oli takana mittarin mukaan 333 km. Ajo oli alkanut tuntua sujuvalta ja liikenne oli vähentynyt sekä tietyöt jääneet taakse. Lappeenrannan jälkeen ihmettelin ensimmäisen kerran ilmassa olleita joutsenia. Parikkalan kohdalla joutsenpareja oli useita vuoroin matalalennossa ja vuoroin pelloilla syömässä. Pitkäjalkaisempiakin oli liikkeellä, amatöörinä veikkasin niitä kurjiksi.

Sää oli kaunis, aurinko paistoi ja tiellä pölisi talven jäljiltä puhdistamaton hiekkapöly. Ajopuku oli nopeasti sen näköinen kuin olisin vierinyt hiekkakuopan reunalta alas. Ulkolämpötila nousi pyörän mittarissa hitaasti, mutta selkään paistava aurinko lämmitti mukavasti. Vähitellen Gerbingin lämpötakin ja pohjallisten virtaa sai pienennellä. Olin pukenut alle Haltin urheilukerraston ja laittanut jalkaani lisäksi fleece-kalsarit. Rukan goretex-housut sisävuortella varmisti, ettei missään vaiheessa matkaa tarvinnut palella.

Parikkala – Oulu

Parikkalan jälkeen vaivuin ajatuksiini eikä mieleen jäänyt juuri mitään muuta kuin Joensuussa houkutteleva Mäkkärin kyltti. Erittäin nopea Mac Ateria siellä ennen kuin jatkoin seuraavalle tankkauspaikalle Nurmeksen keskustaan. Muutama kilometri piti ajaa sivuun reitiltä, että pääsin ABC:n pihaan. Laiskuuttani kirjasin Mäkkärillä käynnin vasta Nurmeksen tankkauksen taukoon.

Seuraavaa kulmapistettä Oulusta en ollut suunnitellut kovin tarkasti. Ajatuksena oli ajaa 4-tien liittymään ja etsiä sen läheltä huoltoasema. Tämä oli tietty vajavaista suunnittelua, mutta luotin, että jotain löytyy. Entuudestaan tiesin, että ainakin kääntymällä pohjoiseen ja ajamalla Oulujoen yli löytyy Neste (=lisää kilometrejä tarkastuksessa). Nelostien liittymää lähestyessäni vilahti gps:n näytöllä huoltamon merkki tie vasemmalla puolella. Tielle ei mitään näkynyt, mutta tein u-käännöksen ja löysin Kaukovainion Teboilille. Se sopi kulmapisteeksi kuin nyrkki silmään. Kello oli 16:45 ja olin saanut aikatauluani jo vähän kiinni.

Ohi meni!

Oulusta suuntasin nelostietä etelään ja sitten käännyin kohti Iisalmea. Sieltä oli tarkoitus hakea kulmapistekuitti. Matkalla oli hienoja auringon laskun maisemia viihdykkeenä. Puhuin puhelimessa ja tietysti ajoin ohi suunnittelemani tankkauspaikan eli Iisalmen ABC-aseman liittymästä. Oletin, että edestä löytyy pian jokin toinen tankkauspaikka ja jatkoin matkaa. Puhelu päättyi ja pyörä mittasi asfalttia kilometri toisensa jälkeen, mutta huoltamoa ei näkynyt. Olin jo niin kaukana Iisalmen ABC:ltä, että ei kannattanut kääntyä takaisin. Bensaa kyllä riitti, mutta vähän huolestutti, jos kulmapisteen siirto aiheuttaa tarkastetun matkan lyhenemisen. Lapinlahdella tuli seuraavat huoltamot gps:n näytölle ja päätin mennä lähimpänä tien vieressä olevalle. Huoltoaseman kohdalla ei ollut kuitenkaan liittyvää vaan olisi pitänyt siirtyä pois ohitustieltä jo aiemmasta liittymästä. Tässä kohtaa heitin ympäri ja palasin Lapinlahden Teboilille. Samalla varmistin kartasta, että kulmapisteen siirto Iisalmesta Lapinlahteen ei syö matkaa tarkastuksessa.

Yllättävä hiekkatieosuus

Lapinlahdelta Kuopion ohi 9-tien liittymään matka meni nopeasti. Käytännössä koko ajan alla oli moottoritietä, jossa tosin nopeusrajoitukset vaihtelivat 80-120 km/h. Ilta hämärtyi ja xenon-valojen kuvio alkoi piirtyä tiehen. Moottoritiellä hämärässä sumuvalot olivat turhat, mutta kapeammalle 9-tielle päästyäni jätin sumuvalot päälle. Olen suunnannut ne enemmänkin ojavaloiksi ja nyt ne olivat hyvät. Etuviistossa metsän reuna oli hyvin valaistu ja se rauhoitti kun näin, että hirviä ei ollut tunkemassa massan suomalla etuajo-oikeudella eteen. Vastaan tulevat autoilijat eivät välkytelleet valoja, joten pyörän valojen suuntaus oli nyt kohdallaan.

Ennen Hankasalmea pimeässä yössä välähti sininen vilkkuvalo jossain edessä mutkien ja mäkien takana. Vilkaisu nopeusmittariin, ei ollut liikaa nopeutta. Puolen kilometrin päässä olivat poliisit pysäyttämässä harvoja iltayön liikkujia keskellä korpea. Odotin puhallutusta, mutta virkavalta kertoi, että 9-tie on edestä poikki ja saattaa viedä pitkään ennen kuin se saadaan auki. Tarjolla oli 7 km kierto roudan syömillä hiekkateillä. Pyörässä oli rengastuksena sopivasti TKC80, joten tämähän sopi minulle. Oli nautinnollista laskea hämärässä nappuloilla mutkaisia hiekkapätkiä.

Loppumatka Vaajakosken ABC:lle Kanavuoreen oli leppoisaa ajelua lapsuuden maisemissa. Kanavuoressa tankkasin, söin ja luin lehden kaikessa rauhassa. Muutama mopolla liikkuva kaveri kävi katselemassa pyörääni, mutta muita motoristeja ei ollut liikkeellä ilta kymmeneltä.

 

Loppumatka helppoa perusajoa

Jyväskylän jälkeen suuntasin kohti Jämsää ja sieltä Tampereelle. Jämsän jälkeen oli jälleen pitkiä pimeitä osuuksia, joissa hyvät valot olivat edukseen. Kiersin Tampereen Nokian puolelta ja kävin hakemassa viimeisen kulmapisteen kuitin Ylöjärven Nesteeltä. Ainoa maininnan arvoinen asia loppumatkasta Helsinkiin oli mäyrän raato tiellä. Valaisemattomalla moottoritiellä oli nopeutta noin 125 km/h kun valokeilaan ilmestyi möykky suoraan edessä. Reaktioaika riitti juuri ja juuri. Tuntui, että havainnosta väistöön kului tolkuttomasti aikaa.

Päätösrituaalit

Saavuin ennen kahta lopetustankkaukseen Mechelininkadun ABC:lle. Mittarikentällä huomasin poliisipartion parkkeeraavan virkavaunuaan ruutuun. Pyysin ohikulkevaa konstaapelia lopetuksen todistajaksi ja hän lupautui kun kuuli mistä oli kyse. Virkaiältään vanhempi poliisi katseli touhua varauksellisen näköisenä ja kieltäytyi kohteliaasti todistajan tehtävästä. Jälkeenpäin ajattelin, että nykyisin voi olla turha pyytää poliisia todistajaksi, koska työturvallisuuden takia henkilötietojen jakaminen varmasti arveluttaa. ABC:n aina iloisesta henkilökunnasta löytyi heti valmis todistaja. Koko reissuun kului aikaa vajaat 20 tuntia. Join vielä kahvit huoltamolla suorituksen kunniaksi ja ajoin kotiin nukkumaan.

Tarkastuksessa ylinopeutta

Tiistaiaamuna reippaana töihin ja iltapäivällä laitoin SS1000:n paperit kuntoon. Kirjekuori oli postilaatikossa ennen päivän viimeistä tyhjennysaikaa ja keskiviikona kilahti textari kännykkään. Ajokoordinaattori pyysi soittamaan. Olin unohtanut todistajalomakkeen skanneriin ja siksi sitä ei ollut kuoressa. Puhelun aikana lähetin lomakkeen skannattuna sähköpostilla koordinaattorille. Illalla vein alkuperäinen lomake postiin. Torstaina posti toi kotiin todistuksen hyväksytystä ajosta ja muun rekvisiitan. Tarkastajalla oli reippaasti ylinopeutta.


©2017 Wesan sivut - suntuubi.com