Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BB1500GOLD, 1.-2.5.2010

(Minna Sukeva BMW F800ST, Ari Puonti BMW R1200GSA, Juha Vainionpää BMW R1200GS, Wesa Huuska BMW R1150GS)

VAIHTOEHTOINEN VAPPU

 

Syksyllä aloin seurata IBA Finlandin sivuilta vihjeitä kevään ”Kultaryntäyksestä”. Yhdistyksen organisoima ajotapahtuma toukokuun alussa on muodostumassa jo perinteeksi. Vihdoin kevättalvella 2010 Lahden moottoripyörämessujen ja jääperseajojen jälkeen alkoi Gold-ajojen suunnittelu ja valmistelut. Tapahtumalle nimettiin projektipäälliköksi Jouni Oksanen ja mukaan mahtui 15 kullanhimoista rautapersettä. Osallistujilla tuli olla aiemmin hyväksytysti suoritettuna vähintään SS1000 tai BB1500.

Reitin perusajatuksena oli aloittaa Tukholmasta ja käydä kääntymässä sopivan matkan päässä Saksassa ennen paluuta Tukholmaan. Matkaa oli tultava vähintään 1500 mailia ja aika oli käytettävissä 24 tuntia. Osa matkaan lähtijöistä tavoitteli vähän pitempää 2500 kilometrin suoritusta ja osa ”pitkää goldia” eli 3000 mailia 48 tunnissa. Meillä 1500 mailin ajajilla pakollisia kulmapisteitä olivat Helsingborg/Gumslöv, Tanskan sillat, Kolding/Ustrup ja kääntöpaikka Allertal/Hannover.

Suunnittelua ja valmistautumista

Tapahtuman projektipäällikkö jakoi lähtujät ajoryhmiin, missä oli 2-4 pyörää joiden tankkausväli oli samaa luokkaa. Lisäksi hän laati ajon reittisuunnitelman pakollisine kulmapisteineen ja tarkastutti sen ennakkoon vaativien ajojen koordinaattorilla sekä varasi laivaliput Turun ja Tukholman välille. Tämän jälkeen ryhmien tuli vain valita itselleen ja kalustolleen sopivat välitankkauspaikat. Voiko palvelu tästä enää parantua? Ohjeita tuli säännöllisesti sähköpostilla ja mukana olivat myös vaativien ajojen koordinaattorin Juha Helinin kommentit. Erityisesti huomiota tuli kiinnittää ajonopeuteen Ruotsissa, missä voi helposti sortua alussa ylinopeuteen ja siitä seuraavaan ajon hylkäykseen.

14.3.2010 Järjestettiin ensimmäinen yhteinen tapaaminen, joka oli ensisijassa BB3000Gold –ajajille, mutta sinne kutsuttiin myös ”pikku-goldin” tavoittelijat. Kaikki tankkaus ja pysähdyspaikat sekä muuten erityiset kohdat reitillä käytiin läpi kokeneiden opastuksella. Lopuksi vielä oli mahdollisuus kuulla Harri Hjulgrenin ohjeet 10/10 THS-ajoa suunnitteleville.

IBAn jäsenkokouksen jälkeen 17.4. 2010 projektipäällikkö piti Gold –palaverin, jossa varmistettiin, että ryhmillä oli suunnitelmat kasassa ja käytiin lävitse joitakin kriittisiä kohtia matkan varrelta. Lopuksi hän kertoi vielä lähtöpäivän järjestelyt Turun satamassa ja laivalla sekä antoi ohjeet paluu matkalle ajon jälkeen.

Oman ryhmän suunnitelmat

Olin samassa ajoryhmässä kolmen länsi-suomesta tulevan kuljettajan kanssa. Juhan ja Arin BMW R1200GSA:n sekä Minnan BMW F800ST:n tankkausvälit olivat pitemmät kuin minun BMW R1150 GS:llä. Pyöräni kulutusta moottoritienopeuksilla en ollut aiemmin seurannut, joten Pääsiäisen jälkeen kesänopeuksien astuttua voimaan kävin testiajolla. Tarvittavat välitankkauspaikat ehdotin sen mukaan mitä uskoin tankillisella pääseväni eli noin 280 km. Ryhmän suunnitelmia hiottiin ensin sähköpostin välityksellä. 17.4.2010 IBA:n jäsenkokouksen yhteydessä Kangasalla sovittiin miten käytännössä toimitaan ajon aikana, miten pidetään yhteyttä ja mitä tehdään, jos tulee teknisiä murheita. Paluumatkalle sovittiin useampi vaihtoehtoinen tankkauspaikka. Tavoitteena oli päästä Ruotsissa paluuyönä tarvittaessa sisälle lämmittelemään.

Suunnittelun työkalut

Ajotarkastajat käyttävät tarkastuksessa MS AutoRoute –ohjelmaa. Ohjelma ei ole kallis ja kannattaa hankkia, jos aikoo ajella rautaperiä Suomen rajojen ulkopuolella. Käytin lisäksi Tyreä tehdäkseni TomTomiin valmiin reittitiedoston. Tyressä voi käyttää suunnittelussa Google Maps:n karttaa, satelliittikuvaa sekä katunäkymiä. Tämä auttaa varmistamaan huoltoasemien sijainnit ja risteysten muodot. Yhteen tietolähteeseen ei kannata luottaa. Esimerkiksi risteysten liikennejärjestelyjen muutokset ja huoltoaseman toiminnan loppuminen voivat aiheuttaa matkalla ikäviä yllätyksiä. Netistä löytyvä www.fi.map24.comkertoo joidenkin huoltoasemien sijainteja, kunhan säätää mittakaavan tarpeeksi suureksi.

Hienojen atk-pohjaisten reitin suunnitteluvälineiden rinnalla perinteiset kartat auttavat paremmin hahmottamaan suuria kokonaisuuksia. Kun kartat ovat kohtuullisen tuoreita ja niissä on liittymien numerot, niin risteysten ja huoltoasemien paikallistaminen onnistuu nopeasti. Eräs hyvä tietolähde Saksan baanoille on Autoliitosta saatava edullinen ”Links+Rechts der Autobahn” -opas. Siitä löytyvät tiedot majoituksesta, huoltoasemista ja nähtävyyksistä. Viime mainitusta ei tosin ole hyötyä rautaperseajossa. Harmittaa vain kun huomaa mitä jää näkemättä. Oppaan kartat ovat havainnollisia kun niihin tottuu. Jotkut kuulemma kopioivat karttoja suoraan nuoteiksi!

Rautaperseiden ruosteenpoisto

Viikkoa ennen vappua IBA Finland järjesti päivän ajoharjoituksen Tampereella. Ohjaajina olivat MP69:n kouluttajat. Paikalle saapui kaukaisimmat osallistujat Oulusta. Sää suosi ja alla oli puhdas asfaltti Nokian renkaiden testiradalla. Käytiin ensin läpi hidasajo ja sitten alettiin jarruttamaan ja väistelemään. Nopeudet nousivat sitä mukaa kun suoritusvarmuus parani. Loppupalaverin jälkeen projektipäällikkö kertoi kommentit parin päivän takaiselta tiedustelumatkaltaan kultaryntäyksen maisemiin. Tietyöt olivat jo alkaneet ja taukoja oli syytä lyhentää sekä yksi huoltoasema oli lopettanut toimintansa.

Vihdoin tositoimiin

Perjantaina 30.4. iltapäivällä ajoin Helsingistä Turun satamaan tavarat pakattuna yhteen perälaukkuun. Mukana oli ½ litraa öljyä, 1 litra varabensaa, ajopaperit, kahdet vaihtohanskat, minimi varavaatetus suklaakeksipatukoita, energiageeliä ja niukasti juotavaa. Pyörälle olin tehnyt 90 tkm huollon vähän etukäteen ja alla olin laittanut uudet Tourancet reilua viikkoa aiemmin.

Satamaan kertyivät vähitellen melkein kaikki tämän kevään kullanhimoiset. Kaksi kaveria oli lähtenyt jo aiemmalla laivalla. Laivaan pääsyä odottaessa vaihdoimme pyörien ja navigaattorien kellot valmiiksi Ruotsin aikaan. Pyörät ajettiin autokannelle siististi parkkiin ja tavarat vietiin hytteihin, minkä jälkeen kokouskannelle ajajapalaveriin ennen iltapalaa. Samalla täytettiin suorituslomakkeet lähdön osalta valmiiksi. IBAn seurue vetäytyi nukkumaan klo 23 mennessä ja yöllä oli odotettua vähemmän meteliä.

Vappuaamuna herätys oli klo 1,5 tuntia ennen laivan saapumista Tukholmaan ja aamupalan jälkeen tavarat pyörien laukkuihin. Ajoimme satamasta letkassa suorituksen aloituspaikalle Kontrollvägenin OKQ8 –huoltoasemalle. Siellä ajoryhmät tekivät heti aloitustankkaukset. Omaan kuittiini tuli aloitusajaksi 06:44. Vetäjän rooli lankesi minulle, koska minulla oli lyhin toimintasäde.

Menomatka

Heti ensimmäisellä legillä huomasin, että suunniteltuihin pisimpiin tankkausväleihin en millä pääsisi. Voimakas vastatuuli ensimmäisen 500 km aikana nosti polttoaineenkulutusta. Mitään riskiä polttoaineen loppumisesta ei uskaltanut ottaa, vaikka mukana olikin 1 litran varapolttoainepullo. Meidän ryhmällä suurin osa välitankkauspaikoista vaihtui suunnitelluista.

Ensimmäinen pakollinen kulmapiste oli Helsingborg:n jälkeen OKQ8 Glumslöv. Sitä ennen vedin ryhmän tankille kahdesti. Kuittien saamiseksi piti käydä sisällä maksamassa kassalle. Yhdessäkin paikassa oli tarjolla vain automaatteja, joissa minun ja Juhan Visa ei toiminut. Minna ja Ari saivat tankattua Visa Electronilla. Liittymässä oli onneksi toinenkin huoltamo, minne siirryimme Juhan kanssa. Minä sain tankattua automaatista Dinersilla ja kuitinkin, Juhan kortti ei kelvannut. Nopeasti Diners Juhan mittariin ja tankki täyteen. Kuitit oli sitten loppu tästä automaatista. Öresundin ja Storebeltin silloilta piti ottaa kuitit talteen ja Tanskassa Kolding-mutka oli todistettava tankkaamalla siellä tai viimeistään Ustrupissa. Päädyimme jälkimmäiseen, koska viikkoa aiemmin tiedustelijoilla oli ollut ongelmia Kolding:n Q8:n tankkauksessa. Ustrup oli hyvä valinta mennessä ja tullessa.

Sadekuurot ja kova tuuli vuorottelivat Ruotsissa ja Tanskassa. Saksassa sade koveni ja vapaiden nopeuksien hyödyntäminen jäi puolitiehen. Hampurin ohitus ja Elbe-joen alitus kävivät sujuvasti. Vaikka koko ajan oli liikennettä, siitä ei ollut haittaa. Hannoverin pohjoispuolelle Allertalin kääntöpaikalle tullessa klo 18:40 emme olleet saavuttaneet toivottua etumatkaa aikatauluun nähden. Päinvastoin, olimme jäljessä 10 minuuttia. Käytännössä olimme ajaneet liian rauhallisesti ja käyttäneet liikaa aikaa tankkauksiin. Maksurumba kassoilla, vaatteiden lisäykset ja WC:ssä käynnit olivat vieneet suunniteltua enemmän aikaa. Paluumatkalla hidasteena olisi vielä pimeys ja väsymys. Vauhtia oli saatava lisää tai hylsy tulee!

Paluumatka

Kääntöpisteen tankkauksessa toivoimme, että saderinta olisi väistynyt jo reitiltä ja voisimme ajaa etumatkaa aikatauluun vielä valoisan aikana Saksan vapailla nopeuksilla. Pahaksi onneksi sade jatkui entistäkin kovempana melkein Hampuriin saakka. Vedin taas ryhmää ja nostin nopeuden sateessakin aiempaa vähän kovemmaksi. Sateen hellittäessä käänsin lisää kaasua. Yhden kuivan pätkän aikana havaitsin oikealla kaistalla poliisiauton ja löysäsin heti vaistomaisesti kaasua. Samalla tajusin, että vapaalla nopeusalueella se oli tarpeetonta ja asetin taas kaasuläpät vaakatasoon.

Ylläri Minnalle

Hampurin eteläpuolella moottoritie haarautuu ja meidän piti valita oikea kaista. Tässä liittymässä oli aiempina vuosina aina joku ajanut harhaan. Muutamaa kilometriä ennen liittymää keskityin vauhdin hivuttamiseen ylöspäin ja seurasin vain liikennettä. Kerran palatessa oikealle kaistalle huomasin TomTomin näyttävän 30 metriä liittymään. Tyrkkäsin viimetingassa pyörän oikealle liittymään ja ehdin nähdä kuinka takanani ajanut Minna jatkoi suoraan. Ari ja Juha tulivat kauempana ja seurasivat oikealle reitille. En pitänyt navigaattorin ääniopasteita päällä ja siksi liittymä pääsi unohtumaan. Minnalle tilanne tuli niin nopeasti, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia päästä perään.

Muutaman sadan metrin jälkeen pysähdyimme baanan sivuun ihmettelemään. Ari laittoi viestin Minnan puhelimeen, että tavataan Tanskan puolella Ustrupin tankkauspaikalla. Oletimme, että hänellä riittäisi polttoaine sinne ilman välitankkausta ja hänellä oli navigaattori käytössään. Jatkoimme seuraavalle välitankkauspaikalle, joka oli minun vakiotankkiselle Gessulle pakollinen. Siellä Ari totesi, että Minna on saanut viestin ja sovimme, että ajetaan nopeasti Ustrupiin, missä päätetään mitä tehdään. Ajoimme niin nopeasti kuin pyörät ja liikenne sallivat. Laskeskelimme joka ukko matkalla, että voimme odottaa 20 minuuttia ja säilyttää vielä mahdollisuuden ajon onnistumiseen.

Meille oli mojova yllätys kun Ustupin huoltamon pihalla Minna odotti meitä kypärä kädessä. Hän oli ajanut takaisin reitille navigaattorin uudelleen reitityksen mukaan, katsonut puhelimen viestit, käynyt matkalla varmuuden vuoksi ottamassa tankin täyteen ja ajanut miljoonaa sovittuun paikkaan. Helpottuneina kiirehdimme matkaan. Olin vähän liiankin helpottunut, sillä onnistuin sammuttamaan pyörän liikkeellelähdössä ja kaatamaan sen huoltamon pihalle. Toiset tuli kysymään, että mikäs nyt tuli? Kaverit avitti mopon hetkessä pystyyn ja peli jatkui. Vauhtiin päästyäni ajattelin, että siinä oli ensimmäinen varoitus alkavasta väsymyksestä.

Pimeässä kelloa vastaan

Alkumatkan turhan rauhallinen ajotahti aiheutti sen, että meidän tuli koko loppumatka minimoida pysähdysajat ja pitää nopeutta yllä. Ilta oli pimentynyt ja hyvät lisävalot olivat nyt tarpeen. Juhalla oli lisä-Halogenit, minulla oli xenonit sekä lisähalogenit ja Arilla xenonit. Liikenne väheni sitä mukaan kuin yö eteni. Sade oli lakannut ja meillä oli hyvä ajorytmi päällä. Ison Beltin sillan ylitimme vähän ennen klo 23. Jatkoin piikkipaikalla läpi Tanskan, kunnes Juha halusi siirtyä keulaan Ruotsiin tultaessa. Väsymys oli alkanut vaivata häntä perässä ajellessa. Keski-Ruotsin järville suunnatessa Juha piti huolen, että aikataulussa varmasti pysyttiin.

Koko loppumatkan piti seurata kelloa ja navigaattorin saapumisaika-ennustetta tarkasti. Pienikin lipsuminen vaarantaisi suorituksen onnistumisen. Vätternin luona lämpötila laski pakkasen puolelle, mutta sitä ei ehditty suremaan. Välillä näimme tankkauksissa ja tienpäällä toisi ryhmiä. Sama menemisen meininki oli kaikilla ryhmillä. Pimeintä ja väsyttävintä tuntui olevan klo 01 – 04. Viimeisten tuntien aikana taivas oli kirkastunut ja kuu valaisi osaltaan matalalta.

Aamuaurinko nousi Tukholmasta

Vastaanhan se silloin paistoi, mutta onneksi oli kypärässä säädettävä aurinkovisiiri. Nyt se oli todella tarpeen. Toisaalta huomasin, että valon lisääntymisen karkottama väsymys palasi heti, jos visiirin jätti tarpeettomasti ala-asentoon. Toinen ajovireen heikkenemistä aiheuttanut asia oli tunne urakan lähestyvästä päättymisestä ja tieto ajan riittämisestä ainakin ½ tunnin marginaalilla. Pari kertaa tuntui, että väsymys pyrki häiritsemään tosissaan. Toisaalta sallin itseni nauttivan onnistumisen tunteesta viimeisillä kymmenillä kilometreillä. Ennen Tukholmaa bongasimme vielä pellolta ison lauman hirviä.

Saavuimme Juhan kanssa lopputankkaukseen noin 40 minuuttia ennen määräaikaa. Ari ja Minna tulivat vähän ajan kuluttua Kontrollvägenille. He olivat pitäneet vielä lopussa pienen tauon. Loppujen lopuksi suoritus meni alkuperäisen tasaisen vauhdin aikataulun mukaan, vaikka tankkauspaikkoja oli suunniteltua enemmän.

Vähitellen kaikki ryhmät saapuivat lopputankkaukseen ennen 24 tunnin umpeutumista. Onnittelimme toisiamme ja erityisesti Minnaa ensimmäisen suomalaisena Goldin ajaneena naisena. Todistimme vielä ajon päättymisen ristiin toisille ryhmille ennen kuin lähdimme yhtenä letkana kohti Vikingin terminaalia. Laivalla oli ohjelmassa lämmin suihku, aamupala, muutama tunti unta pattiin ja vielä päivällinen. Kotona olin sunnuntaina noin klo 22. Ajopukua varastoon ripustaessa totesin, että Keski-Euroopan sateet olivat puhdistaneet sen parempaan kuntoon kuin mitä se oli lähtiessä.

Paperit nopeasti järjestykseen ja rivakka tarkastus

Sovimme ryhmän kanssa, että viikon alussa kukin laittaa paperit kuntoon ja lähettää ne minulle. Laadin yhteisen selvityksen poikkeavista asioista kuten kuittien puuttumisista ja Minnan yhdestä tankkauksesta eri paikassa. Maanantaina iltapäivällä kaikki olivat järjestelemässä kuittejaan ja samalla soittelimme ja sovitimme kuittien numeroinnit yms yhteen. Keskiviikkona postiluukusta kolahtivat Minnan, Arin ja Juhan paperit. Tein vielä pikaisen vertailun ja laadin kootut selitykset tarkastajalle ennen kuin suljin kaikki ryhmän paperit samaan kuoreen postin kuljetettavaksi IBA:lle. Perjantai-iltana ajokoordinaattorilta tuli ilmoitus, että paperit on vastaanotettu ja lähtevät tarkastukseen.

Tasan viikko odotusta ja koordinaattorilta tuli taas sähköpostia, joka alkoi onnittelulla. Uutena palveluna oli tarkastajan (The Rautaperse) laatimat perusteelliset kommentit ja parannusehdotukset. Tarkoituksena on parantaa ajojen "laatua" entisestään ja välttää mahdolliset hylkäykset jatkossa. Tarkastuksessakin on melkoinen työ ja vielä riittää ajotarkastajilla paukkuja laatia vapaamuotoiset kommentit. Nostan kunnioittaen kypärää!

Ajotarkastajan kommentit

1. Kylmäasemien käyttö, varsinkin  päiväsaikaan ei ole suositeltava menettelytapa!  Aiheuttaa usein (kuten tässäkin tapauksessa) hankaluuksia puuttuvien kuittejen vuoksi.

 2. Mikäli tankataan aukiolevalla asemalla pihalla olevasta automaatista( Ei suositeltavaa!) ja kuittia ei tule, niin korvaava kuitti on haettava AINA sisältä ja siitäkin huolimatta tankatut kilometrit on merkittävä ajopapereihin.

 3. Wesalta puuttuvat kaksi perättäistä polttoainekuittia, olisivat solo ajossa aiheuttaneet ajosuorituksen hylkäämisen, koska olemassaolevien polttoainekuittejen välinen etäisyys (Glumslöv-Stockholm) ylittää suurimman sallitun etäisyyden 483 km/300 ml.

 3. Enemmän huomiota suunnitteluun, siten ettei yhtään suljettua huoltoasemaa/kylmäasemaa tarvitsisi käyttää ajosuorituksen aikana.

 4. Mikäli ei tule kuittia, niin JOKAISELLA kuljettajalla tulisi olla mukana kamera, jolla mittari valokuvataan.

 5. Vaativissa risteyksissä (tässä tapauksessa A7 X A1) tulee sovittaa ajonopeus sellaiseksi, että ryhmän jäsenistä ketään ei aja harhaan.

 6. Kiinnitettävä huomiota taukorutiineihin, heti ajon alusta alkaen. Tälläinen ajosuoritus neljän pyörän ryhmällä on kohtuullisen vaativaa! Ehkäpä näihin ajoihin 2-3 pyörää olisi ryhmän maksimikoko?

 7. Mikäli ryhmä toistuvasti eksyy toisistaan/hajoaa, niin kysymyksessä ei enää ole ryhmäajo, korkeintaan epäonnistunut sellainen.

 8. Hyvänä juttuna sanoisin Minnan paluun navigaattorin avulla takaisin reitille.

 9. Paluumatkan osalta ajonopeudet (tauot huomioiden, myös ne joista ei kuitteja!) Ruotsissa ovat olleet paikoitellen sallitun ylärajoilla. 

 10. Ajosuorituksen rekisteröintilomakkeet tulee täyttää kokonaan koneellisesti.

 12. Kannattaa selvittää mahdollisimman tarkasti oman pyöränsä polttoaineenkulutus eri nopeuksilla ja laatia suunnitelma tankkauspisteistä "varmanpäällle". Mahdollinen turvautuminen "kannubensaan" osoittaa suunnitelman pettämisen, eikä ole suositeltava menettelytapa.

 13. Mikäli joutuu turvautumaan "extra pa-stoppiin", niin kannattaa miettiä laittaako kaikki tankkauspisteet uusiksi, vai yrittääkö päästä uudelleen sisään alkuperäiseen ajosuunnitelmaan ko. "extra stopin" jälkeen, sillä tienpäällä ajaessa tehdyt radikaalit suunnitelman muutokset SAATTAVAT vaikuttaa hyväksyttävään ajomatkaan ja mikäli varmuusvaraa ei ole tarpeeksi SAATTAA ajosuoritus jäädä vajaaksi.

 

 Yhteenvetona:

  • IBAn organisoimaan tapahtumaan osallistumisen etuna on suunnittelun ja matkan järjestelyjen tapahtuminen osittain seuran puolesta sekä perusteellinen valmistautuminen (suunnittelu, ohjeistus, ruosteenpoisto) vaativaan suoritukseen heti ajokauden alussa.
  • IBAn aiempien kultaryntäysten nettikeskusteluja (Tapahtumat) kannattaa tutkia. Varsinkin ”Harrimopomiehen” ohjeet ovat selkeitä ja perustuvat käytännön kokemuksiin.
  • Navigaattoriin kannattaa laittaa suosikkeihin valmiiksi Tukholman satamat ellei tunne reittejä hyvin entuudestaan. Varsinkin ajon jälkeen on nopeasti siirryttävä laivalle.
  • Suunnistuksessa navigaattori on erinomainen, mutta sille on oltava varajärjestelmä. Nuotit, (liittymä, paikka, matka ja tavoiteaika) näkyvälle paikalle ja yötä varten halpa led-valaisin kaksipuolisella teipillä osoittamaan nuotteja (Arin patentti).
  • Menomatkalla on yritettävä hankkia etumatkaa aikatauluun. Se on tarpeen paluuyönä Ruotsissa. Tämä on selvästi tiukempi veto kuin perusajo SS1000.
  • Kaikkien ajovarusteiden olisi hyvä olla vedenpitäviä ja sähkölämmitteiset väliasut ovat hyviä. Varusteita ei juuri ehdi vaihtaa, korkeintaan pari kertaa lisäämään.
  • Perus Gessun 21 litran tankki on näissä turneissa pieni. Sieltä saa ulos tasaisessa moottoritieajossa 19 litraa. Sen jälkeen on tehtävä muutama reipas jarrutus niin, että tankin väärälle puolelle jäänyttä bensaa siirtyy bensapumpun puolelle. Koko reissun keskikulutus oli 7,3 l/100 eli tankilla pääsin keskimäärin 260 km. Vastatuuli ja korkeammat moottoritienopeudet lisäävät aika paljon kulutusta
  • Suunniteltu suoritusaika oli 23 tuntia 20 minuuttia ja toteutunut aika oli täsmälleen sama. Koko suorituksen keskinopeus oli 105 km /h ja korkein tankkausvälin keskinopeus oli 125 km/h Saksassa. Suunnitelman mukainen matka oli 2442 km ja minun matkamittariin kertyi 2440 km. Tarkastuksessa matkaksi saatiin 2437 km eli 1515 mailia.
  • BB1500 Gold ja BB2500K Gold ovat ajettavissa osittaisessa sateessakin, mutta pysähdysajat on minimoitava. Tietyöt, lisääntyvä liikenne ja laskevat nopeusrajoitukset tekevät Tukholmasta ajettavat Gold ajot haastaviksi. Jos joskus erehdyn suunnittelemaan vakavasti BB3000Goldin ajoa, niin harkitsen suorituksen sijoittamista kokonaan Keski-Eurooppaan.


©2017 Wesan sivut - suntuubi.com