Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS1000, 25.-26.5.2010

HONDA NT 700 V Deauville 

IBA Marathon - 11. ajopäivä

 

Loppuvuodesta 2009 kuulin hurjan huhun. IBA:n hallitus oli suunnitellut Maratonajoa, jossa samalla pyörällä suoritettaisiin 30 peräkkäisenä päivänä SS1000 kuljettajaa vaihtaen. Pyörään kertyisi siis 50 000 km kuukaudessa.

Asia kiinnosti siinä määrin, että ilmoitin IBAn puheenjohtajalle saman tien olevani kiinnostunut hommasta. Kerroin samalla aloittelevan rautaperseen toiveita tapahtumassa käytettävälle pyörälle. Helmikuussa 2010 Lahden mp-messuilla julkistettiin IBA:n 10-vuotistempaus eli IBA Marathon 2010.

Viestikapulan antoi maahantuoja Brandt Oy ja käytännön järjestelyistä huolehti BikeWorld Vantaalta. Maraton ajettaisiin tuliterällä Hondan NT 700 V Deauvillellä, jollaista olin ajanut 1,5 vuotta sitten viikon aikana noin 1500 km. Silloinen oman pyöräni BMW:n F650GS oli korjattavana ja sijaispyöränä olleesta Hondan Deauvillestä jäi neutraalit muistot. Mielenkiintoista nähdä miltä tuo Hondan pieni matkapyörä nyt tuntuu.

IBA:n perusteelliset valmistelut

Maaliskuussa projektipäällikkö Harri Forsberg pyysi ilmoittautuneilta toiveet mahdollisista ajopäivistä ja varikkopäivystyksistä. Sain 11. ajovuoron tiistaina 25.5.2010 ja varikkovuoron 31.5.- 1.6.2010, jolloin toimisin myös varakuskina. Lupasin olla käytettävissä tarvittaessa parin tunnin varoitusajallakin.

IBAn vuosikokouksen yhteydessä huhtikuussa tiedotettiin, että Marathonin reitit ovat puhtaaksikirjoitusta vaille valmiit. Harri Hjulgren oli suunnitellut reitit ja kertoi, että minulle oli tulossa reitti Hämeenlinnan ja Jämsän Honda -liikkeiden kautta Kemiin. Järjestäjät tekivät kaikille valmiit reittisuunnitelmat, joita tuli noudattaa. Ne kulkivat yleensä 1-2 Hondan jälleenmyyjän kautta. Kokouksen jälkeisenä päivänä sähköpostilla tuli valmis reittisuunnitelma.

Kuljettajille lähetettiin kirjalliset ohjeet Vapun Kultaryntäyksen jälkeen. Niissä oli käyty läpi kaikki maan ja kuun väliltä. Olipa maininta, että järjestävä seura täyttää ajopaperitkin valmiiksi kuskille! Eli arvoisan kuljettajan tarvitsee vain saapua lähtöpaikalle Vantaan BikeWorldiin levänneenä ja varmuuden vuoksi ajoreitin nuotit takataskussa. Pyörässä on valmiina Garminin Zumo 550 ajoreitti ohjelmoituna ja virran ulosotto Gerbingin sähkölämmitteisille vaatteille. Tuosta navigaattorista minulla ei ole aiempaa kokemusta, mutta senkin käytöstä oli ohjeet ennakkomateriaalissa. Gerbingin varusteista minulla on käytössä välitakki, pohjalliset ja hanskat.

IBA Finlandin järjestämien tapahtumien valmistelut ovat perusteellisia. Vapun Kultaryntäystäkin edelsi perusteellinen suunnittelu ja valmisteluvaihe ajajakokouksineen ja ajoharjoitteluineen.

Deauvillen (eli Teuwon) sisäänajo

4 päivää ennen Marathonin alkua BikeWord luovutti IBA:lle pyörän 1000 km sisäänajoa varten.  Pääsin ajamaan ennakkoon noin 200 km lenkin kesän ensimmäisenä lämpimänä päivänä. Ensivaikutelmana ajoasento tuntui vähän etukumaralta ja jalkakulma tiukalta (oma pyörä BMW R1150GS). Moottoritienopeuksilla yläasentoon säädetty etuplexi poisti tehokkaasti tuulenpaineen sekä pään että hartioiden kohdalta. Ilmavirta pyörähti kypärän taakse ja tuntui jopa työntävän päätä eteenpäin. Huomiota kiinnitti pyörän lievä vatkaaminen ajettaessa autojen perässä, mutta muutoin pyörä meni kuin kiskoilla.

Maantieajossa moottori tuntui käyvän hyvin matkakierroksilla ja muutoinkin pyörän käytös oli moitteetonta. Deauville on kuin suunniteltu matkapyöräksi suomalaisille maanteille. Mutkateillä kohtuullisella nopeudella kurvaillessa tuntumaa voisi kuvailla letkeäksi. Tiukkaan kanttailuun tätä vehjettä ei ole suunniteltu ja sen huomaa siitä, että tiukemmissa mutkissa saa käyttää jo voimaa ohjauksessa ja kengän kärjet ottavat nopeasti kontaktia tien pintaan.

Kuljetus- ja säilytyslokeroita on pyörässä runsaasti. Kolmen laukun lisäksi etukatteissa on kaksi hansikaslokeroa, joista toinen on lukollinen. Sivulaukut ovat yhteydessä toisiinsa! Niiden välille saa poikittain vaikka pienen telttapussin. Deauville on matkapyörä alusta loppuun.

Helteinen IBA Marathonin alku

Lauantaina 15.5.2010 klo 10 alkoi IBA Marathon puheenjohtaja Timo Räisäsen lähtiessä suorittamaan ensimmäistä 1000 mailista. Sää oli upea kun olimme noin 50 rautaperseen voimin todistamassa tapahtuman aloitusta Vantaalla BikeWordin pihalla. Hellettä oli siinä määrin länsirannikolla, että Timo totesi seuraavana päivänä tämän olleen hänen kuumin rautaperseajonsa. Seuraavatkin ajajat saivat osakseen ylenpalttista hemmottelua sään osalta. Ensimmäiselle ajoviikolle sääennusteet lupasivat päivä toisensa jälkeen parasta, mitä Suomen kesä voi tarjota. 

Tapahtuman seuranta oli järjestetty IBAn www-sivuille kirjoitettuna, valokuvattuna ja kahden satelliittiseurantalaitteen piirtäminä karttoina. Hyvä, että oli kaksi systeemiä. Seurantalaitteet näyttivät takkuilevan ensimmäisellä viikolla vuorotellen. Pyörän kulloisenkin sijainnin näki kuitenkin aina vähintäänkin toisesta järjestelmästä.

Oman ajovuoron alkuun 12 tuntia

Vuorokausi ennen ajovuoron alkua tuli projektipäälliköltä tieto, että olisi syytä varautua tapaamaan Bike-lehden toimittaja kääntöpaikalla Kemissä. Kehä 3:lla liikkuessani kävin BikeWordista hakemassa esitteet Teuwosta ja iltapäivällä työn lomassa kokosin parin sivun tietopaketin IBAsta sekä Marathonista. Tässä vaihtui myös ajotaktiikka. Huhtalan Janne oli ajanut saman reitin tosi niukalla polttoaineen kulutuksella ja olin suunnitellut ajoa pintakaasulla ja niin matalalla nopeudella kuin vain uskaltaisin vaarantamatta suoritusta. Kemiin oli ajeltava tällä kertaa normaali aikataululla ja eco-ajot saivat jäädä toisille.

Illalla kasasin ajovarusteet valmiiksi ja laitoin varahanskat, fleece-väliasun ja varasukat eväiden kanssa takalaukun sisäkassiin. Tarkoitus on heittää aamulla sisäkassi Teuwon perälaukkuun ja hypätä ratsun selkään. Katselin matkalla olevan kuskin tilannetta satelliittiseurannasta. Mies näytti olevan hyvässä vedossa ainakin matkan edistymisestä päätellen.

Kaikki valmistelut oli tehty. Ajosuunnitelma sekä korvien välissä että varuilta paperilla laukussa mukaan lähdössä. Tarkoitukseni on ajaa reippaasti matkan alkupuolisko, jolloin on vierailut Honda-myyjien luona Hämeenlinnassa ja Jämsässä. Paluumatkalla ajattelin nautiskella ja tehdä mahdollisesti ylimääräisiä pysähdyksiä mielenkiintoisissa paikoissa. Sää on ollut parina viime päivänä sateinen, mutta ajopäiväksi reitin varrelle on ennustettu enemmän poutaa kuin sadetta. 

Ylös Kemiin

Aamulla huomasin satellittiseurannasta, että pyörä on tulossa suunnitellusta aikataulusta vähän jäljessä varikolle. Ei siis ollut mitään kiirettä kotoa lähdöllä. Ajelin lähtöpaikalle, missä varikkoporukka oli valmiina. Minun paperini ja viimeiset varmistukset tehtiin alta pois ja sitten odotettiin palaavaa kuljettajaa. Hän kurvasi varikolle ennen klo 10:tä ja huoltoporukka hyökkäsi pyörän kimpuun. Kolme miestä laittoi vauhdilla pyörää kuntoon samalla kun minä rauhassa vedin ajotakki päälle. Pienemmässä GP-tallissa taitaa olla vähemmän mekaanikkoja kuin IBA:n varikko teamissä. Pesu, mittaukset ja tarkastukset check-listan mukaan oli tehtynä alle puolessa tunnissa ja Teuwo luovutettiin minulle. Lähtökuvien ottamisen jälkeen tein aloitustankkauksen lähimmällä kylmällä asemalla klo 10:11 ja aloin nauttia ajamisesta.

Ensimmäinen kohde oli Hämeenlinnassa Hannu Pirttilä Oy, missä omistaja tarjosi kahvit ja kyseli IBA Marathonin tähän astisesta sujumisesta. Otin puheeksi, että pyörässä olisi hyvä olla kaasukäden lepuuttaja ja Hannu laittoi sellaisen tiskiin todeten, että tässä on. Hinnaksi sovittiin muodollinen summa ja saatiin hyvä tekosyy tulostaa käynnin todistava kassakuitti. Laitoin apuläpän kaasukahvaan ja kumilenkin kaasukahvan sekä tankopainon väliin, jolloin syntyi "vakionopeuden säädin".

Pyörä kohti Tamperetta ja ensimmäinen  tankkaus Pirkanhovissa Lempäälässä. Ennen matkan jatkamista oli kevennettävä vaatetusta. Ensimmäiset sadekuurot osuivat kohdalle juuri ennen kuin ajoin Jämsässä Huolto-kaksikon (J-P Laine Oy) pihaan. Siellä oli varauduttu vierailijan tuloon voileivillä. Huomiota kiinnitti asennuksessa ollut tehonmittaus- ja säätö systeemi. Lähtiessä otin vielä mukaani Brandt Oy:lle Vantaalle menossa olevia Hondan iskunvaimentimen osia, jotka lupasin toimittaa perille palatessani varikolle seuraavana aamulla klo 8 aikaan.

Honda-myyjien luona oli kulunut suunnittelemani aika, mutta liikenne 9-tiellä oli hitaampaa kuin olin olettanut. Jämsästä jatkoin matkaa noin ½ tuntia myöhässä aikataulustani, millä ei olisi ollut mitään merkitystä ellei Kemissä olisi ollut Bike-lehden toimittaja odottamassa sovittuna aikana. Hirvaskankaan ja Pulkkilan suunniteltuja taukoja lyhensin tekemällä vain tankkaukset, joten saatoin lähettää viestin Kemiin, että aikataulussa tullaan. 4-tietä pohjoiseen ajaessa oli useissa kohdin pelloilla joutsenia syömässä. Hienon näköisiä luontokappaleita.

Ensimmäiset 500 kilometriä olivat riittävät totuttamaan yhteistyöhön Teuwon kanssa. Pyörä kulki tasaisesti ja ilman minkäänlaisia erikoisuuksia. Matkan edetessä positiivinen mielikuva Deauvillestä vain vahvistui. Pieneen levottomuuteen kovemmassa nopeudessa, auton perässä ajettaessa alkoi tottua niin ettei siihen enää kiinnittänyt huomiota. Ohituksin teho riitti varsinkin, jos lähti pykälää pienemmällä vaihteella. Tuulisuoja oli tehokas ja hoitelin päivän aikana työasioita kypäräpuhelimella siinä määrin, että Oulun jälkeen puhelimen akku alkoi olla tyhjä.

Ennen Oulua saavutin sääennusteiden povaamat pienet, mutta reippaat sadealueet. Rukan Coretex vaatteissa ja Jalaksen Drylock-kengissä säilyin kuivana ilman mitään erillisiä sadevaatteita. Ilman lämpötila nuosi pohjoiseen mennessä ja saapuessani Kemin Nesteelle mittari näytti +17 astetta. Toimittajan kanssa keskustelimme, hän otti kuvat ja söimme vielä sämpylätkin 45 minuutissa. Kello oli noin 20:30 kun laitoin jälleen Hondan myllyn tulille, mutta suunta oli nyt etelään.

Löysällä aikataululla Savonmaan kautta

Aikatauluun sidotut välietapit oli taakse jäänyttä elämää. Paluumatkalla oli aikaa nauttia ajamisesta ja maisemien katselusta. Ensin palasin 4-tietä erinomaisessa säässä Pulkkilaan, josta oli otettava kuitti. Tässä kohdassa reitti erkani menomatkan reitityksestä. Suuntasin Iisalmen kautta Kuopioon ABC Pitkälahteen. Aika kului kuin siivillä ja nopeutta piti välillä hillitä, koska vauhti kiihtyi huomaamatta. Mieli ei tehnyt edes syömään, vaan otin perälaukusta välipalaksi suklaapatukkaa. Matin ja Maijan huoltamon pihaan kurvasin vain ottaakseni Teuwosta kuvan yhdessä höyryveturin kanssa.

Kuopiosta reitti suuntautui 9-tietä Suonenjoella ja sieltä 69-tietä Keski-Suomen ylänköalueen kautta Hirvaskanaan ABC:lle. Tämä oli matkan  mieleenpainuvin osuus.  Kesäinen hämäryys oli laskeutunut Kuopiosta lähtiessä kellon olessa noin 01:30. Pimeää ei tullut missään vaiheessa yötä. Lämpötila laski nopeasti ja Suonenjoen jälkeen alkoi olla sankkaa sumua vesistöjen läheisyydessä. Konneveden kohdalla oli paikkoja, joissa sivulle katsoessa ei nähnyt ojan toista reunaa. Tiessä oli hyvät merkinnät, jotka erottuivat sumun seasta Teuwon valoilla. Näissä kohdissa 60 km/h tuntui jo itsetuhoiselta nopeudelta.

Ajaessa en huomannut jäniksiä ja joutsenia suurempia vapaasti liikkuvia eläimiä. Ennen Hirvaskangasta pysähdyin hakkuuaukean kohdalle valokuvaamaan sumua ja samalla kun otin kameraa havaitsin kaksi tien vierestä poispäin juoksevaa hirven vasaa. Janne Huhtala oli ajanut saman reitin muutamaa päivää aiemmin ja varoittanut, että liikkeellä oli runsaasti eläimiä.

Yöllä kylmintä oli klo 3:n jälkeen jolloin lämpömittari näytti +3 astetta. Käytin klo 01-05 välitakissa ja pohjallisissa sähkölämmitystä sekä kahvalämppäreitä. Rukan housuissa oli sisävuori, mutta takkiin en vuorta kaivannut. Yön viileydessä huomasi selvästi, kuinka ajoviima kiertyi kypärän taakse ja aiheutti vetoa niskaan. Muutoin olo oli kaikin puolin mukava.

Tikkakosken jälkeen sumut hälvenivät nopeasti ja päätin ajaa ilman pitempiä pysähdyksiä varikolle. Siellä oli odottamassa asuntovaunu, jossa voisi nukkua odotellessa varikkoporukan tuloa. Olin lähestymässä Tamperetta kun väsymys iski. Kello oli noin 5 ja matkaa Lempäälän Pirkanhovin tankkauspaikalle oli niukalti. Aluksi pidin selviönä, että ajan Pirkanhoviin torkuille, syömään ja tankkaamaan. Parin kilometrin jälkeen tajusin, että mitä turhaan kamppailemaan väsymystä vastaan. Pysäytin pyörän käytöstä poistetun sivutien liittymään ja asetuin lämpimän aamuauringon paisteessa satulaan selälleni. Jalat nostin kahvoille ja kypärä nojasi takalaukkuun. Asento vaikutti sopivan epämukavalta, etten ainakaan nukkuisi liian kauaa. Suljin silmät ja jäin kuuntelemaan ohi virtaavan aamuliikenteen ääntä. Hetken päästä huomasin torkahtaneeni ja kellon mukaan aikaa oli kulunut 15-20 minuuttia. Olin valmis jatkamaan matkaa.

Pienen ajomatkan aikana Lempäälään hämmästelin lyhyen torkahduksen radikaalia vaikutusta. Tuntui kuin olisin nukkunut lähes normiunet. Pirkanhovissa käytin reilusti aikaa. Söin aamupalan, luin lehden, kevensin oloa WC:ssä ja järjestelin kuitit valmiiksi. Viimeiselle legille lähtiessä oli suorastaan haikeaa. Tämä reissu oli vääjäämättä loppumassa kesken. Ajofiilis oli niin hyvä, että olisi voinut jatkaa samalla vauhdilla ainakin ½ vuorokautta lisää.

Keimolan kohdalla aamuruuhka alkoi madella tietöiden takia ja siirryin Kivistön liittymästä vanhalle 3-tielle ja sen kautta kehä-3:lle. Lopputankkaus vielä Tuupakassa ennen varikolle saapumista. IBAn varikkoporukka oli jo odottamassa ja aloitti välittömästi pyörän valmistelun seuraavaa ajajaa varten. Kävin hoitamassa kuriisi-tehtävän päätökseen viemällä iskarin osat Brandtille. Lopuksi varikko tenttasi vielä asiaan kuuluvat kysymykset, täytti ajopaperit loppuun ja kopioi kamerasta matkalla ottamani kuvat. Ajo-osuuteni IBA Marathonista oli sitten siinä.

Oman pyörän selkään hypätessä huomasin, että ohjaustankoa voisi kääntää vähän taaksepäin. Teuwossa tanko oli paremmassa kulmassa. Kannattaa näköjään ajella välillä erilaisia pöyriä. Muutoin tuli tunne, että en vaihtaisi BMW R1150GS:ää Deauvilleen. GS:n istuma-asento on minulle parempi ja pyörä on tanakampi sekä vähän tehokkaampi. Teuwoa on kevyt pyöritellä hidasajossa ja siinä on parempi satula sekä tuulisuoja matka-ajoon.

Ei edes väsyttänyt

Ajon päättymispäivään olin varannut aikaa muutaman tunnin unille ennen kuin oli hoidettava työasioita. Kotona asetuin selaamaan ajon aikana kertyneitä sähköposteja ja kirjoitin rästissä olevia muistiota. Iltapäivän päätteeksi oli 2 tunnin palaveri, jonka aikana huomasi pienen päänsäryn hiipivän otsalohkoon. Tällä kertaa  suoritukseen valmistautuminen ja ajosuoritus olivat onnistuneet nappiin.

Varikkovuoro seuravalla viikolla

IBA Marathon- tapahtuman kaltainen kuukauden mittainen yhtäjaksoinen suoritus on mahdollista vain hyvällä organisoinnilla. Vakiomiehityksenä oli projektipäällikkö, varikkopäälliköt ja tiedotus-team. Lisäksi jokainen ajaja toimi kahtena aamuna varikkohenkilöstönä.

Pyörän palatessa lenkiltä sille tehtiin tarvittaessa pesu. Renkaiden kulutuspinnat mitattiin tarkan ohjeistuksen mukaan, rengaspaineet säädettiin, nesteet tarkastettiin, kaikki laitteet ja valot testattiin, useiden ruuvien ja mutterien kireys tarkastettiin. Check-listaan oli määritelty parikymmentä tarkastusta ja toimenpidettä, jotka liittyivät pyörään ja sen varusteisiin.

Ajonsa päättänyt kuljettaja otettiin haastatteluun, jossa käytiin läpi kysymyspatteri. Näillä selvitettiin ajon sujumista, kokemuksia pyörästä ja renkaista sekä komentteja jatkoa varten. Päättyneen ajosuorituksen kuitit kerättiin valmiiseen kuoreen yhdessä ajopäiväkirjan ja loppuun täytetyn todistajalomakkeen kanssa. Ennen kuin kuljettaja laskettiin kotimatkalle hänen matkalla ottamansa kuvat kopioitiin varikon tietokoneelle.

Ajoon lähdössä olleen kuljettajan osalta varikko täytti todistajalomakkeen lähtötiedot ja antoi hänelle esitäytetyn ajopäiväkirjan. Kuljettajan ajokortin voimassaolo tarkastettiin, "passikuva" otettiin, reittinuottien mukanaolo todettiin ja muutoinkin arvioitiin kuljettajan aamun ajovalmiutta ja varusteita. Lopuksi kuljettaja perehdytettiin pyörän ja sen varusteiden hienouksiin. Klo 10 kuljettajalle annettiin lupa aloittaa oma suorituksensa. Ennen varikon sulkemista oli aamulla kertynyt materiaali vielä järjesteltävä ja lähetettävä sähköpostilla eteenpäin. Tiedottajat muokkasivat materiaalin sen jälkeen julkaisukuntoon ja lisäsi sen IBA-Marathonin www-sivuille.

Mitä jäi mieleen Marathonista?

- Oli mukavaa olla mukana tällaisessa kenties ainutkertaisessa tapahtumassa

- Alusta loppuun helppo suoritus. Keli oli hyvä, varusteet toimi, valmistelut ja ajon jälkeen tehtävät paperityöt hoiti IBA:n organisaatio

- Kauppias-vierailut ja toimittajatapaaminen toivat vaihtelua perussuoritukseen

- Pari hyvin nukuttua yötä ennen ajoa tekee aamuyön tunneista helpompia

- 15 minuutin torkut heti kun alkaa väsyttämään saa ihmeitä aikaan

- Toukokuun yöt ovat jo valoisia

- Deauvillen kaltaisella neutraalilla pyörällä voi lähteä pitkällekin matkalle ilman ennakkotuntumaa ajopelistä. Jos pyörät ostettaisiin järkiperustein Honda myisi Teuwoja tolkuttomasti.


©2017 Wesan sivut - suntuubi.com