Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tupla-tonni Norjassa, SS2000, 27.-28.7.2010

Janne Huhtala (BMW K1200S) ja Wesa Huuska (BMW R1150GS)

 

 

Talvella 2010 mietimme Jannen kanssa yhteistä rautaperseajoa kesälle. Molemmilta puuttui hyväksyttyjen suoritusten listalta SS2000, joka Jannelta oli mennyt hylsyksi loppukesästä 2009 ajotarkastajien kiristettyä suoritusnopeuksien valvontaa. Minulla oli ajatuksena lähteä Helsingistä Tornion kautta Tukholman pohjoispuolelle ja takaisin. Tästä suunnittelu lähti liikkeelle. Ajatukset harhailivat välillä jopa Skandinavian ääripisteiden kiertämisessä. Lopulta päädyimme keskittymään Norjan turneeseen. Siellä oli toivottavasti riittävän hitaita teitä, että Jannekin pysyy tarkastuksen läpäisevissä nopeuksissa. Alustava reitti oli AutoRoutella suunniteltuna maaliskuun puolivälissä.

 

Vapun Gold-ajojen mallin mukaisesti päätimme siirtyä ennen suorituksen alkua Turusta laivalla Tukholmaan. Sieltä suunta kohti Keski-Norjan Trondheimia ja edelleen pohjoiseen Narvikiin, missä odottaisi hotellin pehmeä vuode. Hyvin nukutun yön jälkeen matka jatkuu vielä pohjoiseen Altaan ja sitten kohti Helsinkiä. Lopullinen reitti huoltoaseman tarkkuudella suunniteltuna lyötiin lukkoon kesäkuun alussa.

Rankkaa valmistautumista

Tähän SS2000 ajoon harjoiteltiin erityisen hyvin. Kävin verryttelemässä yhden BB1500Gold-ajon ja parin perus-SS1000 verran. Janne vetäisi kourallisen Goldeja ja muita rautaperäajoja sekä 10 päivän 10/10 THS:n ennen tämän retken alkua. Viikkoa ennen matkan alkua varmistin vielä puhelimella, että Narvikista varatussa hotellissa on todella respa auki 24h ja että tietävät meidän saapuvan sydän yöllä. Lisäksi sorruin jopa pesemään ajopukuni johon oli kertynyt katu-uskottavuutta pönkittävä kerros itikoiden jäännöksiä ja muuta töhnää. Lähtöä edeltävä viikonloppuna Janne kohotti fiiliksiä nostalgisissa Imatran ajoissa ja minä kävin keräämässä pisteitä IBA Finland rallissa.

Vajaa viikko ennen lähtöä tein pyörälle 100 000 km huollon. Vaihdatin lähtöpäivän aamuna uuden takarenkaan. Vanha Tourance oli palvellut yli 14 000 km ja siinä oli vielä 3 mm kuvion syvyyttä keskellä. Edessä renkaan kulutuspintaa oli jäljellä pienimmillään 4 mm.

Tukholmaan

Maanantain iltapäivällä kaikkien aikojen hellekesä jatkui viikonlopun viileämmän jakson jälkeen. Pyörän mittari näytti +27 kun ajoin Turun moottoritietä Helsingistä kohti Turkua. Goretex-puvun alla oli vain pitkähihainen ja pitkälahkeinen verkkoasu. Se esti pukua liimautumasta iholle miehen hikoilleessa armottomasti vaikka moottoritiellä oli takin vetoketju auki.

Pyörässä oli kiinni kaikki kolme laukkua vaikka käytännössä tällaisen 3 päivän retkellä tarvittavat minimivarusteet mahtuisivatkin pelkästään takalaukkuun. Pakkauslogiikka oli sellainen, että takalaukussa olivat sisälaukkuun pakattuna kaikki vaihtovaatteet, joita tarvitsin illalla laivassa ja suoritusvuorokausien välissä hotellissa. Tarkoitus oli ottaa siis vain takaboxin sisäkassi olalle laivassa ja hotellissa. Lisäksi takalaukussa oli tilaa eväille ja suorituspaperit sisältävälle kansiolle.

Toiseen sivulaukkuun laitoin varabensa (2 L) ja varaöljyn (1L) sekä verkkopussin, jossa oli nippusiteitä, ilmastointiteippiä, otsalamppu EA-pakkaus yms, jota ei toivo koskaan tarvitsevansa. Toiselle puolelle laitoin lisävaatetuksen eli vaihtohanskat (3 kpl), sähkölämmitteisen välitakin ja housujen sisävuoren.

Turussa tapasimme Jannen kanssa Motomarketissa, mistä suuntasimme kahvien kautta satamaan jonottamaan laivalle pääsyä. Laivan lähtö oli vähän myöhässä, mutta aika kului nopeasti muiden laivaan tulossa olleiden motoristien kanssa keskustellessa. Aika moni oli lähdössä Keski-Eurooppaa kiertelemään. Odottaessa tarjoutui hyvä tilaisuus pyytää todistajat ja täyttää lähdön todistajakaavake valmiiksi aamua varten. Kahden vuorokauden aikana kertyvät reilut 3200 km tuntuivat aika kovilta muista kuskeista. Ei kannattanut ottaa puheeksi Jannen muutaman viikon takaista 10/10-suoritusta.

Laivalla kävimme suihkussa ja vaihdoimme siviilit päälle ennen kuin menimme illalliselle. Laivan kaupasta hankimme matkaeväät takalaukkuihin seuraaville kahdelle ajopäivälle. Lopuksi kävimme kippaamassa huurteiset keulabaarissa ja havaitsimme rautaperseiden nukkumaanmenoajan olevan hetkessä käsillä. Laivalla oli hiljaista ja suorituksen alle tuli kohtuulliset yöunet. Tiistaiaamuna vielä tukeva aamiainen ja olimme valmiita.

Ensimmäinen ajopäivä, Tukholma – Trondheim - Narvik

TomTom opasti laivalta ulos ajettaessa kohti aloituspaikkaa, joka oli Tukholman pohjoispuolella Solnassa sijaitseva huoltamo. E4:n liittymästä 169 lähdin väärään suuntaan, mutta sieltäkin puolelta löytyi sopiva OKQ8 huoltamo. Janne tarkasti vielä rengaspaineet ennen kuin teimme aloitustankkaukset. Kuittiini tuli viralliseksi aloitusajaksi 6:52 (7:52 suomen aikaa). Reitti kulki kahden eri aikavyöhykkeen alueella, joten kirjasin ylös aina GPS:stä suomen ajat. Meidän tuli siis olla perillä Heinolan Tähtihovissa torstaiaamuna ennen kello kahdeksaa.

Olimme sopineet vetovuorot tankkausvälien mittaisiksi. Lisäksi oli sovittu, että jos edellä ajavan meno alkaa tökkiä, niin silloin vaihdetaan vetäjää. Näistä pidettiin kiinni loppuun saakka. Lähdin suunnistamaan kohti Söderhamnia, mihin oli matkaa noin 240 km. Varsinainen kulmapiste oli 100 km pohjoisempana Sundsvall, mutta sinne ei toimintasäteemme riittänyt ilman polttoainetäydennystä. Tiestöstä ei ollut muuta merkille pantavaa kuin se että välillä oli 120 km/h moottoritietä ja välillä mentiin 60 km/h keskustojen läpi.

Sundsvallista käännyimme länteen kohti Trondheimia tielle E14. Maisemat muuttuivat pikku hiljaa mielenkiintoisemmiksi lähestyttäessä Norjaa. Ennen Östersundia oli suunnitelman mukainen tankkaus ja samalla mietimme oliko Åre reittimme varrella vai jäikö se pohjoisemmaksi. Muutamien kymmenien kilometrien kuluttua ajoimme jo Åren keskustan läpi ja nyppylät olivat katseen kestävissä mitoissa. Muutama rinne oli sen näköinen, että niihin voisi vaivautua joku talvi suksien kanssa. Norjan raja oli jo selvästi korkeammalle ja metsäiset maisemat muuttuivat hetkeksi vuoristoisiksi. Nopeasti kuitenkin tie laskeutui alemmas jatkaessamme kohti seuraavaa kulmapistettä.

Reittimme ei suuntautunut varsinaisesti Trondheimin keskustaan vaan sen pohjoispuolelle lentokentän tuntumaan. Siellä käyttämämme tie E14 liittyy pohjois-eteläsuuntaiseen E6:een. Seurasin matkan etenemistä tienviittojen perusteella ja niissä kerrottiin etäisyys Trondheimiin. Risteys tulikin yllättäen sillä siitä oli vielä 30 km Trondheimin keskustaan. Suunniteltu tankkauspaikka oli juuri ennen risteystä ja ehti jäädä taakse ennen kuin huomasin tilanteen. Jatkoimme kuitenkin risteyksestä pohjoiseen toivoen sieltä vielä löytyvän huoltoasema. Sellaista ei kuitenkaan ilmaantunut riittävän läheltä, joten käännyimme takaisin tankkaamaan lähelle alkuperäisen suunnitelman mukaista paikkaan. Janne sai tankkauksestaan kuitin, mutta minun valitsemani mittari ei sitä antanut. Kävin siis viereiseltä huoltamolta ostamassa kolmioleivän saadakseni kuitin tästä kulmapisteestä. Jatkossa seurasin matkan etenemistä vain trippimittarista.

Seuraava tankkauspaikka oli melko korvessa. Kartoista en ollut löytänyt läheltä muita huoltoasemia, joten odotin mielenkiinnolla olisiko suunnittelemassani paikassa todella toimiva Shell:n asema. Brekkvasselviin saapuessamme helpotuksekseni havaitsin juuri sellaisen huoltamon kuin pitikin. Matkaa oli kertynyt reilut 1000 km.

Keli oli ollut pilvipoutainen. Sääennusteissa pohjois-Norjaan oli odotettavissa sateita. Matka oli edennyt suunnitellun aikataulun mukaan. Liikennettä oli koko ajan, mutta hitaammin etenevistä ajoneuvoista pääsi suoranpätkillä hyvin ohi. Meillä oli varasuunnitelmana kääntyä seuraavasta tankkauspaikasta Mo i Ranasta itään kohti Umeåta, mikäli olisi näyttänyt siltä, että Norjassa meno tökkisi liikaa. Jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan edelleen E6-tietä pohjoiseen. Fauskessa oli päivän viimeinen tankkaus klo 00:49, tasan tunnin edellä aikataulua. Se tunti olisi suoraan lisää yöunta hotellissa Narvikissa, joka odotti 240 kilometrin päässä.

Noin 100 km ennen Narvikia saavuimme lauttarantaan, missä oli joitakin autoja jonossa. Lautta oli rannassa, mutta sen yötaukoa oli jäljellä vielä reilu tunti. Hetken ihmeteltyämme tilannetta etsimme lämpimän makuupaikan (olisiko ollut IBAn paikallistoimisto?) ja kävimme lattialle nukkumaan tunniksi. Heräsimme kun autoja ajettiin lautalle. Siirsimme pyörät kannelle ja menimme lautan kahvilan penkille jatkamaan unia vielä puoleksi tunniksi. Meidät herätettiin kun kaikki autot olivat lähteneet ja vain pyörämme seisoivat tyhjällä kannella. Heikko sade oli kastellut satulat. Ajoimme viimeiset 80 km Narvikiin ja teimme päivän lopputankkauksen hotellin viereisellä huoltoasemalla klo 06:08. Hotellin kirjautuminen oli nopeaa, sillä mitään hotellikortteja ei tarvinnut täyttää. Pikainen suihku ja nukkumaan lakanoiden väliin 2,5 tunniksi.

AutoRoute –ohjelman mukaan olimme edenneet ensimmäisenä ajopäivänä 1646 km. Pyöräni mittariin oli tullut 1680 km. Liikkeellä olimme olleet 22 tuntia, mistä 1,5 tuntia kului lautalla ja lauttarannassa.

Toinen ajopäivä, Narvik – Alta- Helsinki

Keskiviikkoaamuna vedimme ajovarusteet päälle ja lähdimme hotellin aamiaiselle. Liikkeellelähtö tapahtui klo klo 9:24 eli noin 1,5 tuntia toisen ajovuorokauden jo alettua. Unta oli kertynyt kolmessa osassa yhteensä 4 tuntia ja olo tuntui hyvältä. Päivän lähtötankkaukset teimme oikeaoppisesti samalta huoltamolta (jopa samoilta mittareilta) kuin ensimmäisen päivän päätöstankkaukset. Sää oli Narvikista lähdettäessä tihkusateinen ja muuttui ajoittain kuurosateiseksi pohjoiseen ajettaessa.

Narvikin jälkeen kiersimme vielä yhden vuonon rantoja kymmeniä kilometrejä, kunnes tie lähti viemään sisämaahan. Nousimme ylemmäs ja maisemat alkoivat olla jylhempiä. Rannikolla tie oli ollut ajoittain tiukkamutkaisempaa, mutta sisämaassa kaarrokset olivat pääasiassa loivempia. Ajaessa jäi aikaa maisemien katseluunkin. Ennen Skibotnia tie palasi jälleen vuonon rantaa. Pysähdyimme ottamaan pari valokuvaa, koska ensimmäisenä päivänä kuvaaminen oli jäänyt väliin. Kilpisjärveltä tuleva tie E8 liittyi käyttämäämme E6-tiehen Skibotnin kohdalla ja meillä oli samoilla seuduilla päivän ensimmäinen pysähdys tankkausta varten.

Saavuimme Finnmarkin alueelle ja vähän ennen Altaa sivuutimme ilman juhlallisuuksia matkamme pohjoisimman kohdan. Huoltoasema sijaitsee aivan Enontekijälle lähtevän tien risteyksessä Altan keskustassa. Täällä tuntui jo siltä, että nyt ajetaan vain loppusuora kotiin. Matkaa oli kuitenkin jäljellä vielä lähes 1300 km. Olin ajanut päivän aavistuksen viluisena, mutta virkeän. Pyörän lämpömittari näytti +16 ja päätin lisätä valmiiksi sähkölämmitteisen välitakin, koska kello oli puoli viisi iltapäivällä ja oletin ilman viilenevän iltaa kohden.

Matkan hienoimmat paikat osuivat Altan eteläpuolelle, missä tie mutkittelee syvän kanjonin pohjalla. Hienoa oli lasketella pyörällä mutkaista tietä ja välillä ihmetellä vesivirtojen sahaamaa kanjonia. Teimme matkan toisen pysähdyksen kuvaamista varten.

Kautokeinossa pidimme ylimääräisen kahvitauon, sillä Enontekiössä oli varsinainen tankkauspaikka. Sieltä lähdimme jatkamaan matkaa kellon ollessa 18:15. Muutaman kilometrin jälkeen lämpömittari oli noussut jo +24:ään ja oli pakko vähentää vaatetusta. Helle siis jatkui edelleen.

Norjassa oli ollut vain muutama poro tien vieressä ja yhdessä kohdassa lampaita ojanpenkalla, mutta Suomen puolella tilanne oli aivan toinen. Poroja oli koko poronhoitoalueen matkalla vähän väliä tiellä tai sen tuntumassa. Pidimme normaalin matkavauhdin aina kun se oli mahdollista, mutta sarvipäiden ollessa näkyvissä etusektorissa pudotimme nopeutta tuntuvasti. Jannella oli viime syksyltä huonoja kokemuksia yhteenotosta poron kanssa. Onneksi poro veti silloin lyhemmän korren.

Ylitornion tankkauspaikalta lähtiessä ihmettelin, kun pyörään ei tullut virtaa avaimesta kääntäessä. Tarkistin sivujalan ja vaihteen asennot, jolloin virrat palasivat. Jokin ei täsmännyt, mutta en jäänyt sitä miettimään, vaan asia unohtui. Kemin kohdalla ihmettelin jälleen tietyön liikenteenohjaus merkintöjä. Kolme päivää aiemmin olin ajanut saman tieosuuden ja jälleen oli katsottava kahteen kertaan, että missä kuului ajaa. Ennen Oulua soitin Oksasen Jounille ja sain kuulla, että reitillemme ei osuisi sateita vaan odotettavissa oli lämmin yö. Jyväskylään oli ennustettu yön alimmaksi lämpötilaksi +24.

Puolen yön aikaan Tupoksen ABC:llä pyörästä katosivat jälleen virrat kun käänsi ohjausta reilusti oikealle. Samalla muistui mieleen Bemarin huoltokurssilla kuultu varoitus. Johtoniput on asennettu tehtaalla niin kireälle, että niihin tulee vetoa käännettäessä ohjaus ääriasentoon. Toisaalta päinvastaiseen suuntaan käännettäessä johdot joutuvat taipumaan tiukalle mutkalle heti nippusiteen jälkeen. Ajan mittaan johdot murtuvat tästä kohdasta. Ongelmakohta olisi pitänyt muistaa tarkastaa viime talvena! Vika ei parane yleensä itsestään. Katkaisin sivuleikkurilla ongelmakohdan nippusiteen, mistä seurasi se, ettei virtaa tullut kuin muutamassa kohdasta ohjausta käännellessä. Keskeytyksen mahdollisuus alkoi realisoitumaan. Matkaa oli takana lähes 2900 km ja vielä olisi päästävä 450 km. Johtonippuja sormin varovasti kääntelemällä paikallistin vian virtalukolta tulevaan nippuun. Laitoin toiset johdot kiinni uudella nippusiteellä ja kääntelin virtalukolta tulevaa nippua varovasti kunnes löysin sellaisen asennon, jossa virtapiiri toimi kaikissa ohjauksen asennoissa. Toisella nippusiteellä sidoin johtonipun tähän asentoon ja toivoin parasta.

Kelloon ollessa 02:40 kurvasimme Viitasaaren ABC:lle, missä kääntelin ohjausta mahdollisimman vähän. Tankkasimme kevyesti itseämme ja varmuuden vuoksi otin pari kofeiinitablettia. Tästä alkaisi viimeinen etappi ennen kuin SS2000:een vaaditut kilometrit täyttyisivät. Aika riittäisi mainiosti vaikka Helsinkiin saakka. Sovimme, että käymme tekemässä suunnitelman mukaisen tankkauksen Heinolan Tähtihovissa vaadittujen kilometrien täytyttyä. Tällä varmistamme, että suoritus saadaan kasaan vaikka ongelmia ilmaantuisi Heinolan jälkeen. Sitten jatkamme Tikkurilan Shellille, missä teemme lopputankkauksen ja pyydämme todistajat.

Tähtihovissa joimme kahvit klo 05:30 suorituksen kunniaksi ennen kuin jatkoimme lisäetapille kohti Alatikkurilan Shelliä. Tikkurilassa oli varsin hiljaista saapuessamme sinne 45 min ennen suoritusajan umpeutumista. Motoristeja ei paikalle osunut todistajiksi, joten pyysimme todistukset kahdelta aamukahviaan nauttineelta automieheltä. Toinen kertoi todistaneensa joskus aiemminkin rautaperseajoa. Totesimme Jannen kanssa reissun menneen hyvin.

Jälkitöitä

Ajoin vielä pesuhallin kautta ja suihkutin enimmät liat pyörästä ja ajohousujen lahkeista. Kotona kävin suihkussa, laitoin pyykit koneeseen ja aloin seuloa matkan aikana kertyneitä työ-sähköposteja. Valvotun yön jälkeen olo oli nuutunut, mutta ei niin väsynyt kuin voisi luulla.

Pöydällä odottava kuittipino poltteli ja tuntui, että suoritus oli kesken kunnes paperit on postitettu IBAlle. Iltapäivällä aloin kirjoittaa ajopäiväkirjaa ja kopioin kuitit ohjeiden mukaan. Lähetin paperit Jannelle ihmeteltäväksi ja pian vt. päätoimittaja ilmoitti löytäneensä yhden virheen kellonaikojen kirjauksesta. Seuraavana päivänä laitoimme molemmat paperit IBAn ajokoordinaattorille ja jäimme odottamaan tarkastuksen tulosta. Kolmen viikon kuluttua posti toi todistuksen, merkit, pinssit ja lipattoman IBA Finland Pro -lakin.

Kolme päivää ajon päättymisen jälkeen kävin avaamassa pyörän sähköjohtoniput ongelmakohdasta ja sieltä löytyi yksi vihreä johto siististi katkenneena. Vain pieni suikale kuoren reunaa piti johdon päät kohdakkain. Virkeänä, hyvässä valossa ja kaikki työkalut ulottuvilla vian korjaus oli helppo tehtävä, mutta matkan varrella siihen olisi voinut upota yllättävän paljon aikaa.

Sinänsä SS2000 on helppo suoritus, koska molempien ajopäivien ylimääräistä aikaa voi käyttää yöpymiseen. Löysemmälläkin taukokurilla pärjää. Norjan teillä tämä suoritus myös onnistuu vaikka siellä pitää olla koko ajan hereillä sekä ajamisen, että aikataulun suhteen. Valmistelut olivat riittävät, reitti oli Ruotsin ja Norjan osalta ennen ajamaton ja siksi mielenkiintoinen. Kaksi pyörää oli sopiva ryhmäkoko. Ajotapojen ja taukotoimintojen ollessa riittävän lähellä toisiaan toisen kuskin mukanaolosta oli selvästi hyötyä. Joka toisen tankillisen aikana työkuorma oli kevyempi kun ei tarvinnut suunnistaa, eikä huolehtia nopeudesta. Havaitsin matkan aikana, että paljon rautapersesuorituksia ajaneella Jannella on sujuvammat rutiinit pysähdysten aikana.

 

AutoRoute 2010:n mukaan kuljettu matka oli 3428 km

Pyöräni mittariin kertyi ensimmäisenä päivänä 1680 km, toisena 1794 km ja yhteensä 3474 km. Virallinen tarkastettu matka oli 3425 km.

©2017 Wesan sivut - suntuubi.com