Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kahville Kirkkoniemeen, BB2500K, 28-28.8.2010

Wesa Huuska (BMW R1150GS)

BB1500 ja BB2500K ovat niin pitkiä suorituksia, että kääntöpisteen voi asettaa vaikka jäämerelle. AutoRoute-ohjelman mukaan 2500 km tulee täyteen vähän ennen Heinolaa, jos aloittaa ajon Helsingistä ja käy hakemassa kahvilakuitin Kirkkoniemen Shelliltä. Tällä kertaa suunnitelma oli näin selkeä.

Reittisuunnitelman laadin AutoRoute 2010 –ohjelmalla ja siirsin sen TomTom:iin. Lähtöpaikkana oli Helsingissä Mechelininkadun ABC (24h) ja kääntöpisteenä Kirkkoniemen Shell pohjois-Norjassa.  Samaa reittiä takaisin ajamalla suunniteltu reitin pituus oli 2695 km. Vaaditut 2500 km olisivat kasassa ennen Heinolaa, missä voisi tehdä tarvittaessa lopputankkauksen.

Ohjelman antaman nopeimman reitin varrelle asetin tankkauspisteet niin harvaan kuin mahdollista. Tankkauspaikkoja on runsaasti tarjolla 4-tien varrella välillä Helsinki Inari. Tankin ollessa kuiva täytyy olla varma, että saa bensaa suunnitellusta paikasta. Valitsin tankkauspaikat pääsääntöisesti siten, että samassa paikassa on vähintään kaksi huoltoasemaan lähekkäin tai valittu asema on suuri, 24h asema. Suunnitelmassa oli 11 tankkauspistettä aloitus mukaan luettuna.

 

Nro

Paikka

Välimatka

1

Helsinki, ABC Mechelininkatu

-

2

Jyväskylä, ABC Palokka

275

3

Siikalatva, ST1

253

4

Rovaniemi, Neste Reissumies

303

5

Ivalo, Neste

286

6

Kirkkoniemi, Shell

237

7

Ivalo, Neste

237

8

Rovaniemi, Neste Reissumies

286

9

Siikalatva, ST1

287

10

Jyväskylä, ABC Palokka

253

11

Helsinki, ABC Mechelininkatu

276

BMW:n 110 000 km huoltoon oli matkaa vajaa 2000 km, joten huoltokin oli tehtävä ennen lähtöä. Pari päivää ennen starttia tein huoltolistan mukaiset toimenpiteet ja mittasin renkaiden kulutuspinnat. Edessä oli min 4 mm ja takana min 6 mm pintaa jäljellä Touranceissa. Kokemukseni mukaan 3000 km jälkeen lukemat tulevat olemaan edessä 2-3 mm ja takana 4 mm. Rankkasateella täytyy muistaa olla varovainen eturenkaan kanssa, mutta muuten kulutuspinnat riittävät.

Reilu koeajo huollon jälkeen ja sähkölämmitteisten varusteiden koekäyttö olivat vuorossa päivää ennen lähtöä. Pyörässä kaikki pelasi eikä öljyä vuotanut. Ainut ongelma oli vasemman jalan pohjallinen, joka ei lämmennyt. Johto näytti ehjältä. Takuu oli vielä voimassa, mutta en ehtinyt enää ottamaan yhteyttä myyjään. Päätin laittaa paksummat sukat jalkaan ja selvitellä pohjallisen vaihdon matkan jälkeen.

Asensin pyörään takalaukun lisäksi sivulaukut. Vasempaan sivuun tulivat toivottavasti tarpeettomat työkalut, 2l varabensaa, ½l öljyä. Oikeaan sivuun laitoin lisä- ja varavaatteet sekä vaihtohanskoja. Takalaukku oli vain eväille ja IBAn papereille.  Varabensoista karsimalla kaikki olisi mahtunut pelkkään perälaukkuun.

Sitten tarvittiin vain kahdelle matkaa edeltävälle yölle pitkät unet ja lähes täydelliset valmistelut oli tehty. Lähtöajaksi olin päättänyt lauantaiaamun klo 04:00.

Viimehetken muutoksia suunnitelmiin

Tavallista pitemmät unet jäivät taas haaveeksi ja lähtöä edeltävä iltana oli mentävä Heinolaan. Ennen sinne lähtöä tarkastin matkan ja totesin, että turhan tiukoille menee ilman lisälenkkiä, jos aloitan Heinolasta. Lisäsin suunnitelmaan paluumatkalle Kirkkoniemen jälkeen Utsjoen ja tulostin suunnitelman mukaan. Siirsin aamun lähtöaikaa tunnilla eteenpäin niin, että sain nukuttua vähän enemmän. Lisäksi mietin vielä uudet tankkauspaikat, jotka kirjasin ruutupaperille ja arvioin niiden väliset etäisyydet.

Mietin vielä valmiiksi, että voisin ajaa toisen lisälenkin paluumatkalla kääntymällä Inarista kohti Kittilää. Tällä osuudella olisi tarjolla lähes 100 km hyvää hiekkatietä, joka on vielä ajamatta. Ajankohta osuu alkuyöhön, joten päätöksen tästä ylimääräisestä lisälenkistä tekisin vasta Inarissa sen mukaan kuin halua sitten löytyy.

Helppo alku

Lauantaiaamuna kello herätti tasan 04:00 ja suuntasin kohti Heinolan Tähtihovia. Kahvilassa kohtuullisen aamiaisen jälkeen houkuttelin henkilökunnan lähdön todistajiksi.  Kello näytti 05:13 (kuitissa 05:10), kun kirjasin aloitustankkauksen kuitin taakse kellonajan gps:stä ja matkamittarin lukeman. Lämpöasteita oli 9 ja moottoritie veti puoleensa.

Liikennettä oli Heinolassa jo ihmeen paljon lauantaiaamuna, mutta se ei vaikuttanut ajamiseen. Ennen Jyväskylää olevat tietyöt sitä vastoin pudottivat nopeutta selvästi. Jyväskylän pohjoispuolella oli myös odottamattoman paljon autoja liikkeellä. Autojonot olivat 5-10 ajoneuvon mittaisia ja osa ajoi n. 20-30 km/h alle nopeusrajoituksen. Ohittaminen oli sulkuviivojen ja vastaantulevien takia vähän takkuista. Pohjoisemmaksi mennessä liikenne vähitellen harveni. Saavuin Pihtiputaalle ja pysähdyin ensimmäisen kerran. Matkaa oli takana 266 km ja aikaa oli kulunut 2h45min. Keskinopeudeksi tuli liikenteestä huolimatta 97 km/h.

Pihtiputaan jälkeen matka alkoi joutua toden teolla. Autojonot olivat pirstoutuneet 3-5 ajoneuvon ryhmiksi, joita oli helppo ohittaa. Nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 100km/h. Oulun moottoritielle on tullut jopa 120 km/h osuuksia. Olhavan ST1:llä pysähdyin toisen kerran tankkaamaan. Tällä kertaa trippiin oli tullut 258 km ja aikaa oli kulunut vähän päälle 2,5 h. Keskinopeudeksi tuli 103 km/h, mikä oli matkan nopein väli. Kahdella ensimmäisellä tankkauksella pysähdysaika oli vain 3-5 min.

Ajaminen oli vaivatonta ja tankilliset menivät huomaamatta. Kemin kohdalla moottoritien remontitkin alkavat olla valmiita. Itikoita ei ollut kertynyt tuulisuojaan lainkaan saapuessani kolmanteen tankkaukseen Sodankylän Shellille. Matkaa tällä tankkausvälillä oli 301 km ja aikaa meni 3h15min. Keskinopeudeksi tuli 93 km/h.

Hyvä aika lapissa ajamiseen

Etelä-lapissa itikoiden lisäksi porot olivat harventuneet teiden varsilla heinäkuuhun verrattuna. Kuukautta aiemmin IBA Finland Rallissa ajoimme osin samoja teitä ja tuolloin pyörään kertyi kerros hyönteisten raatoja ja porojen takia oli hiljennettävä kymmeniä kertoja.  Nyt elokuun lopussa poroja oli näkyvillä vain Saariselältä pohjoiseen ja sielläkin harvakseltaan.

Inarissa tein menomatkan viimeisen tankkauksen Suomen puolella. Norjan rajalle ajoin Sevettijärven kautta mukavaa mutkatietä.  Rautaperän kohdalla tarkastin postilaatikoiden tekstejä, mutta sellaista laatikkoa ei tälläkään kertaa löytynyt, jossa olisi lukenut ”Rautaperä”. Rautaperäjärven koillispäässä on vanha heittolaatikko, joka on äskettäin maalattu. Olisiko siinä se oikea postilaatikko?

Rautaperän jälkeen alkoi jälleen minulle aiemmin pyörällä ajamattomien teiden osuus. Näätämön raja-aseman kautta siirryin Norjan kuningashuoneen vaikutuspiiriin.  Maisemat muuttuivat jälleen asteen verran karummiksi ja korkeuserot kasvoivat. Tie oli varsin kohtuullista ja vielä kun ilta-aurinkokin näyttäytyi, niin elämä hymyili. Liikenne Norjassa oli vähäistä ja mutkat turvallisen tasaisesti kaartuvia. Melko usein näkyi tien tuntumaan leiriytyneitä porukoita, jotka valmistivat iltapalaa.

Lähestyttäessä Kirkkoniemeä tie menee lentokentän läheltä ja alueella on sotilasaluerajoituksia. Pysähtyminen, leiriytyminen ja valokuvaaminen ovat pannassa. Tuntureissa on mielenkiintoisen näköisiä rakennelmia.  Ennen keskustaan saapumista on risteys, josta lähtee tie Murmanskiin. Ehkä joskus vielä voisi kääntyä sinnekin. Keskustassa vastaan tulee Statoilin ja Shellin huoltoasemat. Valitsin suositusten mukaisesti Shellin, missä tankkasin pyörän klo 19:52 suomen aikaa. Matkaa oli kertynyt kaikkiaan 1227 km ja olin lähes puolimatkassa. Keskinopeus Inarista lähdön jälkeen oli 72 km/h.

Huoltoasema oli siisti ja siellä söin hodarin, muffinsin ja kahvin. Työvuorossa ollut mies ihmetteli harrastustani ja kertoi joskus ajaneensa 1000 km autolla yhteen menoon. Sain vilpittömät hyvän matkan toivotukset ja lähdin paluumatkalle kiertäen pienen kaupungin ympäri. Satamassa oli melko ruosteista kalustoa purkamassa lastiaan.

 

Lämpötila oli noin +8 kun Tenojokea lähestyessä alkoi pilvet jälleen tiivistyä. Lapin sään vaihtelevuudesta tuli nähdyksi havainnollinen esimerkki kun yhtä laaksonpohjaa ajaessa vettä tihuutti täysin harmaalta taivaalta ja parin kilometrin päässä seuraavassa laaksossa aurinko paistoi poutapilvien lomasta. Pohjoisen yö oli vielä pitkälle iltaan valoisa. Aina sateen tauottua valoa oli niin paljon, että ajovalojen kuviota ei näkynyt tiessä. Vasta Suomen puolella ennen Utsjokea ojavaloistakin alkoi olla hyötyä. Nuorgamin kylän baari oli auki, mutta en malttanut käydä tutustumassa. Täytyy palata asiaan joskus SS2000 Finlandin yhteydessä. Utsjoelle saavuin vähän ennen puolta yhtätoista illalla ja valitsin tankkauspaikaksi Uulan SEO:n. Matkaa oli kertynyt Kirkkoniemestä 301 km ja keskinopeus oli vaivaiset 66 km/h. Varovaisuus sateessa, maisemien ihailu ja pari pysähdystä valokuvaamaan sekä pieni maastoajokokeilu tunturissa näkyvät heti keskinopeudessa.

Yön haasteita

Utsjoelta etelään alkoi sataa ajoittain räntää. Ojien heinikko oli paikoin valkoisena, mikä sai valot näyttämään paremmin oja-alueet yön pimeyden syvetessä toden teolla. Taivas oli umpi-pilvessä ja sade jatkui yhtenäisenä Saariselälle saakka. Ennen Inaria täytyi herättää pyörän ABS:t tositoimiin kun valokeilaan ilmestyi vasemmalta komea poro, joka käveli rauhallisesti keskiviivalla ja pysähtyi siihen poikittain. Märällä tiellä pyörä pysähtyi noin 90 km/h nopeudesta ennen poroa eikä tarvinnut tehdä mitään väistöliikkeitä. Olen edelleen tyytyväinen Xenoneihin. Myöskin poro oli ilmeisen tyytyväinen tilanteeseen ja jatkoi rauhallisesti eteenpäin minun vasemman jalkani tavoitellessa pienintä vaihdetta laatikosta. Tämä olikin viimeinen tällä matkalla näkemäni sarvipää.

Inarin kohdalla ohitin Pokan kautta Leville vievän tiehaaran ilman epäröintiä. Edessä oli vielä paljon ajettavaa enkä kaivannut lisähaasteita hiekkatiestä sateisessa yön pimeydessä. Sille tiellä voisi palata taas joku toinen kerta kun alla on karkeammat kumit ja ohjelmassa hiekkateiden koluaminen. Saariselän Nesteen automaatilla olin klo 00:45 vajaan 200 km ajorupeaman jälkeen keskinopeuden oltua 87 km/h. Ensimmäiset väsymyksen oireet havaitsin vähän ennen Saariselkää, joten otin vähän energiajuomaa ja pari kofeiinitablettia normaalien eväiden lisäksi. Jokaisella tankkauksella olin syönyt Twix-suklaakeksiä tai suklaa nappeja ja vettä. Tällainen pieni usein toistuva eväs on toiminut kesän ajoissa hyvin. Noin 6 tunnin välein olen pyrkinyt syömään jotain suolaista kuten kinkkusämpylän.

Matkan jatkuessa seurasin mielenkiinnolla lämpömittaria aina kun sen lukemia erotin katuvaloissa. Sateessa lämpötila oli noin +3 astetta, mutta alin havaitsemani lämpötila oli +1,5 astetta sadealueiden välillä. Sähkölämmitteiset hanskat, takki ja pohjalliset olivat käytössä, mutta pidin niiden lämpötilan mahdollisimman alhaisena. Pieni vilun tunne ei haittaa niin paljoa kuin runsaasta lämmöstä seuraava tolkuton väsymys.

Rovaniemen etelälaidan Neste Reissumieheen kertyi matkaa reilut 260 km. Saavuin sinne klo 4 aamuyöllä ja suunnittelin ottavani pienet tirsat jollain penkillä tai sohvalla. Tarjolla oli kuitenkin vain kahvilan tuoleja. Hetken kokeilun jälkeen luovuin torkkumisyrityksestä ja jatkoin matkaa. Päätin nukkua sitten kun siihen ilmenee todellista tarvetta. Matka jatkui mukavan virkeänä vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Väsymys alkoi palailla ja mieliala laski. Edessä oleva matka tuntui pitkälle. Pelin henki oli nyt selvillä. Tätä reissua en voi ajaa loppuun nukkumatta.

Kahvi ja kofeiini poistivat tehokkaasti nestettä ja oli pysähdyttävä pari kertaa sen takia. Vähän ennen Kemiä ajoin tien levennykselle, joka oli merkitty levähdyspaikaksi. Laitoin pyörän keskijalalle, asettauduin mukavasti satulaan jalat ohjaustangolla pään nojatessa takalaukkuun. Visiirin säädin raolleen niin että mahdollinen sade ei tule kasvoille, mutta raikasta hengitysilmaa oli sopivasti tarjolla. Hetkessä jalat ja kädet tuntuivat rentoutuvan, liikenteen äänet etääntyivät ja vaivuin uneen. Heräsin siihen, että yläselän asento oli vähän epämukava ja olin nukkunut syvässä unessa noin ½ tuntia. Olo oli vähän turta, mutta jaloittelun jälkeen tuntui taas virtaa riittävän. Pikaisesti evästä takalaukusta ja pyörä käyntiin. Matka jatkui valoisassa aamussa ja vatsa kaipasi aamupalaa.

Suuntasin Oulun eteläpuolelle Tupoksen ABC:lle, missä suoritin tankkauksen lisäksi pikaisen sämpyläaamiaisen. Kuukausi aiemmin tällä huoltamolla kassa toimi kuin hidastetussa filmissä. Tällä kertaa iloisesti hymyilevä aamuvuorolainen oli ripeä liikkeissään ja suoriuduin liikkeelle yllättävän nopeasti.

Tupoksen jälkeen olin suunnitellut seuraavan tankkauksen Hirvaskankaan ABC:lle. Päätin kuitenkin yrittää venyttää tankkauksen Jyväskylän Palokan ABC:lle. Ajelin vähän alempia nopeuksia kuin tähän asti sekä vältin kiihdytyksiä ja nopeuden merkittävää nostamista ohituksissa. Hirvaskankaan lähestyessä polttoainemittari oli vajunut lähelle pohjalukemia. Parissa alamäessä tein reippaat jarrutukset, jolloin tankin vasempaan poskeen jäänyttä bensaa loiskui oikealle puolelle, missä mittarin anturi ja bensapumppu sijaitsevat. Polttoainemittarin näyttö nousi pari piirua ja tiesin pääseväni helposti Jyväskylään. Palokan ABC:lle saavuin 4 h 7 min yhtäjaksoisen ajon jälkeen. Matkaa kertyi trippiin 318 km ja keskinopeus oli 77 km/h. Tämä oli matkan pisin tankkausväli.

Pientä löysää lopussa

Jyväskylän jälkeen oli suunnitelmissa jatkaa Hartolan kautta Lahteen, mutta toisin kävi. Aikaa oli jäljellä vielä 6 tuntia ja matkaa Helsinkiin alle 300 km. Hartolan suunnalla odottavat jo monesti koetut tietyöt eivät houkutelleet. Suuntasin suunnitelmasta poiketen Päijänteen länsipuolelle. Heinäkuun IBA Finland Rallin alku ja loppu oli Jämsässä Padasjoen ST1:llä, missä on aina tarjolla hyviä lettuja hillolla. Reilun 60 km siirtymän jälkeen olin herkuttelemassa lämpimillä letuilla ja kylmällä mansikkahillolla. Pyörälle en tarjoillut mitään vaan jatkoin kohti Lahtea. Padasjoen ABC:llä tein varmistustankkauksen. Laskeskelin, että vähintään BB1500:aan vaaditut kilometrit olisivat täynnä. Jos matka katkeaisi vaikka tekniseen ongelmaan, niin saisin ainakin lyhyemmän Bun Burner 1500 –suorituksen kasaan.

Padasjoelta ajoin Lahden moottoritien kautta lopetukseen Helsingin Sörnäisten Nesteelle. Lopputankkauksen tein klo 14:48, joten aikaa jäi käyttämättä reilu 2 tuntia. Suorituksen päättymistodistukset sain huoltamon henkilökunnalta pienen hämmästelyn saattamana. Olen huomannut, että näitä kilometrejä on turha korostaa kun käynnin kohde on jo huomiota herättävän etäällä.

Vielä oli tehtävää

Huuhtelin vielä pyörän pikaisesti ennen kotiin lähtöä. Jonkin verran oli taas kuraa palanut kiinni kuumiin moottorin osin, mutta mädälle kalalle haisevaa itikkatahnaa ei tarvinnut tällä kertaa putsailla. Pesua varten irrotin koko matkan satulassa olleen Airhawk:n ja totesin sen olevan paremman kuin mitä ensivaikutelma aikanaan oli. Olen käyttänyt sitä pitkissä ajoissa SS2000:n toisena päivänä ja tässä BB2500K:ssa. Parempi on ajella Gessulla pitkiä vetoja ilmatyynyllä kuin ilman sitä.

Kotona laitoin vielä samana päivänä paperit kuntoon IBA:lle lähettämistä varten.  Kuittipisteitä tuli kaikkiaan 14. Seuraavana päivänä pudotin kuoren postiin ja tunsin tämän kauden rautaperseiden olevan kasassa. Tulevana talvena on aikaa tehdä suunnitelmia seuraavalle kaudelle. Kestävyyden lisääminen lenkkeilyllä ja lihaskunnon parantaminen salilla eivät olisi pahitteeksi. Nykyinen kunto riittää hyvin näihin keskisarjan ajoihin, mutta vaativammissa vedoissa fyysisellä kunnolla alkaa olla enemmän merkitystä.

Pyörän mittariin kertyi matkaa kaikkiaan 2735 km, josta ylimääräistä paikkojen katselua on noin 20 km. MS AutoRoute 2010 –suunnitteluohjelman mukaan nopein reitti toteutuneilla pysähdyspaikoilla olisi 2695 km ja lyhin reitti olisi 2669 km. Aikaa kului 33h 40min ja keskinopeudeksi tuli noin 85 km/h kun vähennetään pitemmät tauot. Pyörän polttoaineen kulutus oli tällä matkalla keskimäärin 6,2 l/100km. Reilun viikon kulutta tuli IBA:n hyväksyntä suoritukselle ja tarkastetuksi matkaksi oli saatu 2667 km.

Ja vielä renkaiden kulutuspinnat. Ajon jälkeen edessä oli min 3 mm ja takan min 4 mm. Yläkantissa pidetty paine on pitänyt kulumisen kurissa. Poikittaiskuviokaan ei ole vielä pahasti pykälille kulunut. Korotetut paineet joutuu pitämään mielessä varsinkin märällä kelillä ja hiekalla ajaessa. Pito on vähän huonompi kuin matalilla paineilla. Syksyn sateille ja hiekkatielenkeille varastossa odottavat jo iskemättömät TKC80 -nappulat.

©2017 Wesan sivut - suntuubi.com