Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SILTABONGAUSTA eli IBA Finland Ralli 11-12.6.2011

Wesa Huuska (BMW R1150GS)

 

Viime keväänä uudelleen aloitettu IBA Finland Ralli sai jatkoa kesäkuussa 2011.  Aloitus- ja lopetuspaikaksi oli määritelty hotelli Laajavuori Jyväskylässä. Ennakkoon oli julkaistu kisan säännöt, joista selvisi, että kilpailussa kerätään sekä kilometrejä että kohdekäynneistä pisteitä. Järjestäjä oli panostanut erityisesti pisteytyksen hienosäätöön tavoitteena tasapaino kohdepisteiden ja kilometrien keräämisen välillä. Kilpailun kestoaikaa oli lisätty viimevuotisesta 24 tunnista askeleen verran eteenpäin eli 36 tuntiin.

Lähestymisajo

Perjantai-iltana pakkasin tavarat pyörän takalaukkuun. Sivulaukut jätin pois, koska olin karsinut tavaramäärää aiemmasta. Mukaan mahtuivat yhdet vaihtovaatteet sekä ohuet urheilukalsarit ja Gerbingin sähkölämmitteinen välitakki. Viikolla vallinneen lähes 30 asteen helteen keskellä nämäkin lisävaatteet tuntuivat ylimitoitetulta. Suunnistusta varten mukana oli navigaattori ja motoristin GT-kartta. Reitinsuunnittelua varten piti hankkia matkalla Jyväskylään pienikokoinen Suomen kartta. Miniläppäri Genimap ja AutoRoute –ohjelmineen sai jäädä kotiin, koska viime vuonnakin suunnittelussa toimivimmalta tuntui pelkkä paperikartta.

Kiinnitin SPOT-satelliittilähettimen pyörään, jolloin saisin jälkikäteen tutkittua ajoreittiäni ja kisan järjestäjä sekä ajosta kiinnostuneet voisivat seurata etenemistäni reaaliajassa. Illalla klo 21 käynnistin boxer-moottorin ja suuntasin Helsingistä lähemmäksi Jyväskylää. Päätin jäädä Jämsää, koska Jyväskylässä hotellit olivat täysiä ison koiranäyttelyn ja muiden tapahtumien takia. Aamupalan jälkeen oli vain muutaman kymmenen kilometrin matka aloituspaikalle. Hotellin tarjoama aamiainen ja Laajavuoressa odottavat sämpylät johtivat poikkeukselliseen päätökseen ohittaa matkan varrelle jäävä Patalahden ST1 pysähtymättä letuille.

Pistekohteet julki

Jouni Oksanen piti tapahtuman järjestäjänä kuljettajapalaverin, jossa kerrattiin turvallisuus asiat ja Rallin säännöt. Timo Räisänen ehti käyttää vielä järjestävän seuran puheenvuoron ennen kuin pisteitä tuovat kohteet julkaistiin. Jouni oli koonnut listan 63:sta historiallisesta tai muutoin merkittävästä suomalaisesta ja yhdestä Norjalaisesta sillasta. Luettelossa oli sillan sijaintipaikkakunta, sillan nimi, siitä saatava pistemäärä ja valokuva sekä lyhyt kuvaus sillasta. Suunnitteluun oli tunti aikaa ennen kuin sai lähteä liikkeelle. Apuna oli valkokankaalle heijastettuna Genimapin karttakuva koko Suomesta, johon oli merkitty kohteet numeroin.

Kello 9 sai lähteä liikkeelle ja samaan aikaan sai luvan myös tarkentaa Genimap:lta siltojen sijaintia. Kaikki kilpailijat jäivät vielä sallitun lähtöajan yli täydentämään suunnitelmiaan.

Suunnitelmat

Monisivuinen luettelo silloista ja seinälle heijastettu kartta täynnä pisteitä oli aluksi vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Rengastin ensin omalle paperikartalle paikkakunnat, joiden silloista sai suurimmat pistemäärät. Kuten arvata saattaa nämä arvokkaimmat kohteet sijaitsivat pääsääntöisesti eri puolilla Suomea. Päättelin, että kilpailukykyisin reitti sijoittuisi etelään, missä oli tarjolla eniten kohteita. Pohjoisessa kohteita oli vähemmän, sillä suurin osa silloista tuhoutui sodan loppuvaiheessa.

Karkea suunnitelma oli ajaa Etelä-Suomi ympäri, joka olisi matkassa noin 1500 km ja loput tarvittavat 500 km tulisivat siitä kun siirtyy Jyväskylästä ympyrän kehälle ja palaa takaisin Jyväskylään. Minimimatka oli 2000 km. Matkan varrelta poimisin arvokkaimmat ja reitiltä helpoimmin saavutettavat kohteet. Näytti ilmeiseltä, että tämän vuoden kilpailussa pärjäisi paremmin keräämällä kohdepisteitä kuin ajamalla paljon kilometrejä. Merkitsin kartalle varuilta enemmän siltoja kuin kuvittelin ehtiväni bongata. Näin olisi valinnan varaa kun näkisin miten homma käytännössä alkaa sujua.

Suunnitteluajan lopulla katselin vielä kaihoisasti pohjoisin siltaa, joka oli Norjassa sijaitseva Tana-bru. Enemmän minua houkutteli moottoripyörällä suoraviivainen ajaminen pohjoiseen kuin pyöriminen etelässä. Merkitsin vielä kartalle tärkeimmät pohjoisen siltakohteet. Tana-Bru toisi 500 pistettä, Utsjoelta saisi 200 pistettä ja Rovaniemelläkin oli pari 100 pisteen siltaa. Ajattelin lähteä joka tapauksessa kiertämään Vaasan suunnassa olevaa siltakeskittymää ensimmäisenä ja päättää vasta siellä lähdenkö ajamaan Etelä-Suomea ympäri vai käynkö kuitenkin Norjassa.

Ensimmäiset sillat

Perttilän ja Harrströmin sillat

Merkitsin navigaattoriin Vaasan seudun sillat ja lähdin Laajavuoresta viimeisenä kilpailijana liikkeelle. Kaiken varalta olin pyytänyt lähtötodistukset lomakkeelle ja suuntasin ensimmäiselle matkan varrelle osuneelle huoltamolle ottamaan aloituskuitin. Etelän kierroksesta ei kertyisi mitään IBA-suoritusta, mutta pohjoisen vaihtoehto toisi kilometrejä niin paljon, että BB1500 olisi mahdollinen.

Ennen Vaasa oli kaksi siltaa, jotka löytyivät sieltä missä olin niiden odottanut olevankin. Molemmat olivat hienoja vanhoja museosiltoja. Minulle kuitenkin kirkastui tunne siitä mitä haluaisin tehdä tänä viikonloppuna. Tarkoitus oli ensisijassa ajaa moottoripyörällä. Sopivasti kohdalle osunut levähdyspaikka tarjosi pöydän, jolle levitin vielä kartan ja kilpailupaperit. Tarkensin pohjoisen lenkin suunnitelmaa. Kiertäisin vielä Raippaluodon ja Korsnäsin sillat, mutta sitten kääntyisin kohti Norjaa. Matkalta poimisin vain harvoja siltoja, sillä aikaa ei ollut enää tuhlattavaksi.

Vaasan ympäristössä oli armoton helle. Pyörän lämpömittari näytti 31-43 lämpöastetta ja goretex-puvun sisällä tarkeni. Ajelin kaikki räppänät auki. Ostin Vaasasta ½ litraa vissyä ja se meni alas muutamalla kulauksella. Korsnäs:stä tarvitsin myöskin kuitin rautapersesuoritusta varten ja kävin paikallisesta Salesta ostamassa pari pulloa lisää vissyä. Ensimmäisen join kaupan pihalla ja toisen parin tunnin päästä Kokkolassa.

Uusi suunta

Ylivieskassa oli ensimmäinen pohjoisen lenkin matkan varrelle jäävä siltä. Vähän piti ajaa sivuun nopeimmalta reitiltä, mutta kohde oli niin lähellä, ettei sitä kannattanut jättää käymättä. Vielä Raahesta poimin yhden sillan ja sitten suuntasin tosissaan kohti pohjoista.

Yllättävä tapaaminen

Olin tankkaamassa Rovaniemen eteläpuolella Tervolan Teboililla kun pohjoisesta päin ajoi ohi kolme motoristia. Tervehdin samalla kun tankkasin ja huomasin ensimmäisen pyörän olevan BMW:n Adventure varustettuna Jussi-kuvioiduilla peltilaukuilla. Juha Alavudelta oli tulossa kahden uuden rautapersekuskin kanssa Saariselältä kotia kohti.

Pikaisesti vaihdoimme kuulumiset ja pohjoisesta tulijat varoittelivat, että etelän helteiden jälkeen Saariselällä oli ollut kylmä. Laukussa odottivat Gerbilin sähkötakki ja pitkät urheilukalsarit sekä paksummat hanskat. Lämpömittari näytti vielä +19, joten vaatteiden lisäykseen ei ollut vielä tarvetta. Alavuden miehet olivat reilusti edellä aikataulua eli hyvin heille oli matkanteko maistunut.

Uskon vahvistusta puhelimella

Ennen Rovaniemeä kaveri soitti ja kyseli, miten IBA-Ralli oli lähtenyt käyntiin. Kerroin suunnitelmastani ja pyörän päällä laskemistani aikatauluista. Puhelimen toisessa päässä kuului hetken ajan tietokoneen näppäimistön ropinaan kun kaveri naputteli kohteet Genimapiin. Hän vahvisti, että ohjelman mukaan aikataulu pitäisi kutinsa, mutta suunnittelemani pakollinen tauko paluumatkalla Inarissa tai Ivalossa tulisi turhan aikaisin. Hotelleissa ei välttämättä olisi sunnuntaiaamuna aamupalat valmiina. Sain neuvon jatkaa aina Sodankylään saakka. Menomatkalla voisin katsoa sopivan huoltoaseman ja hotellin valmiiksi.

Saamieni ohjeiden avulla löysin Rovaniemeltä hetkessä Ounaskosken rautasillan ennen Jätkänkynttilää. Rovaniemen sillat olivat kumpikin 100 pisteen arvoisia ja niiden kuvaaminen tapahtui muutamassa minuutissa. Hetkessä olin jälleen matkalla kohti pohjoista. Enpä vaan tiennyt mitä tuolloin ohitin parin sadan metrin päästä!

Tanan kylmä ja Tanan silta

Saariselältä alkaa mielestäni todellinen lappi vaikka poroja näkee jo Pudasjärvelläkin. Olin laittanut päälleni sekä sähkötakin, että pitkät lisäkalsarit. Lämpömittari näytti Saariselällä +4 ja päätin seuraavalla pohjoisen reissulla ottaa mukaan myös sähkölämmitteiset välihousut vaikka olisi etelässä minkämoinen helle. Reisiä paleli tästä eteenpäin seuraavat 16h aina kun pyörä liikkui. Inarin Nesteellä laitoin tankin täyteen klo 03:45 ja laskin, että sillä pääsen tarvittaessa Norjasta takaisin Utsjoelle, jos Tanassa ei ole huoltoasemalta saatavissa bensaa näin yö-aikaan.

Ennen Norjan puolelle siirtymistä tankkasin kuitenkin varuilta vielä Utsjoella ja otin tarvittavan valokuvan pyörästäni Saamensillan luona aivan valtakunnan rajalla. Silta oli 200 pisteen arvoinen. Siitä matka jatkui pompotellen joen pohjoispuolta. Norjassa ollaan vaatimattomia teiden suhteen. Ne ovat kapeita ja pinnat eivät ole aina parhaimmillaan. Utsjoelta Tanaan vievä tie oli säännöllisesti poikki muutaman kymmenen metrin välein. Ei mitään suuria monttuja, mutta kyllä huomasi taas iskunvaimentimien eron. Takana oleva Öhlins selvitti epätasaisuudet huomattavasti pehmeämmin kuin edessä oleva vakiovaimennin.

Tana-Bru

Saavuin Tana-Bru:n sillalle aamulla klo 6. Hieno silta hienossa paikassa, mutta edelleen oli kylmä. Lämpötila oli matkalla alimmillaan +2 astetta ja ylimmillään +6. Kävin vielä läheisellä Shell:llä tankkaamassa saadakseni kulmapisteestä kuitin ja kilometrit mukaan ajosuoritukseen. Visa toimi muuten hyvin, mutta kuittia automaatti ei antanut ja mittarin näyttökin nollaantui ennen kuin sain otettua siitä valokuvan. Kiertelin pienen kylän ympäri ja etsin jotain paikkaa josta saisin kuitin. Hotellin ovetkin olivat kiinni, joten annoin asian olla tältä erää. Bensan osto näkyisi muutaman päivän kuluttua luottokortin tiedoissa ja sieltä saa tulostettua dokumentin käynnistä. Lisäksi minulla oli kuva pyörästä viereisen sillan luona ja SPOT-satelliittiseurannan jälki lisätodisteena.

Olin matkan pohjoisimmassa pisteessä, jäljellä oli 1100 kilometriä ja aikaa oli 15 tuntia palata Jyväskylään. Paluumatkalla oli pidettävä vielä vähintään tunnin mittainen lepotauko. Keskinopeudeksi riittäisi normaali rautapersevauhti eli 79 km/h. Palasin samaa reittiä takaisin Suomen puolelle. Ennen rajaa iso hirvi säntäsi tien reunasta poispäin. Koko matkan Ivalon Shellille saakka pidin takissa reilusti lämpöä ja jumppasin koko ajan jalkoja ajaessa, mutta reidet olivat kohmeessa. Shellin piti avautua vasta tunnin kuluttua, mutta henkilökunta oli jo paikalla ja pääsin nauttimaan pikaisen kahvin ja juuri paistetun munkin.

Seuraava tavoite oli päästä mahdollisimman pian Sodankylään, mistä olin valinnut hotelli Karhun lepopaikaksi. Sen lähellä on ABC:n automaattiasema, josta olin tankannut jo tulomatkalla. Pohjoisen valoisa yö oli vaihtunut jo ajat sitten päiväksi ainakin valoisuuden puolesta kun kurvailin Inarin ja Ivalon välistä hienoa mutkatietä Karhun pesäkiven kohdilla. Liikennettä oli edelleen harvakseltaan ja porotkin loistivat poissaolollaan. Vain muutama poro oli nähtävissä matkan varrella kuin muistuttamassa matkailijaa liikkumisestaan poronhoitoalueella.

Nopea hotellivieras

Lapin silmää hivelevistä maisemista huolimatta olin vallan iloinen saapuessani Sodankylään. Aikataulu piti hyvin koska olin tankkaamassa 10:20. Minulla olisi juuri 3 tuntia aikaan lepotaukoon ja vielä ehtisin kilpailuajan sisällä Jyväskylään. Pidetty tauko osoitettiin tankaamaalla kahdesti peräkkäin samalta huoltamolta. Jokaisesta taukominuutista sai 2 pistettä eli tunnissa kertyi 120 pistettä.

Hotellissa otin päivähuoneen ja aamiaisen. Sillä aikaa kun henkilökunta kirjoitti kuittia ja muita muodollisuuksia minä söin jo aamiaista. Pyysin herätyksen varuilta, vaikka yleensä havahdun kännykän herätysääneen. Pika vauhtia menin vielä lämpimään suihkuun. Ennen sänkyyn menoa laitoin kaikki valmiiksi niin että herättyäni pukisin vain päälle ja poistuisin nopeasti tienpäälle. Vielä ennen sänkyyn menoa selasin siltaluetteloa ja huomasin että Rovaniemellä onkin vielä kolmas silta, josta saa 300 pistettä. Olin ajanut tuon sillan läheltä menomatkalla. Virhe oli paikattava paluumatkalla ja siirsin puhelimen herätystä tunnilla aiemmaksi. Asiaa sen enempää miettimättä vedin peiton korville ja laitoin silmät kiinni. Samassa puhelin heräsi eloon ja oli aika nousta ylös. Turha siinä oli tuntemuksiaan jäädä tarkastelemaan. Vähän tokkurainen olotila kirkastui pukiessa ja pyörälle kävellessä.

Paluu Laajavuoreen

Sodankylässä oli vielä tehtävä uusi tankkaus samalta huoltoasemalta ja sitten kohti Rovaniemeä. Tulomatkalla bongaamatta jääneen sillan sijainnin arvasin suunnilleen sillan nimen perusteella. Ajoin kohti Rovaniemeä kun Rallin järjestäjä soitti ja kyseli tilannetta. Jouni oli itse osallistunut GoldWingien SS1000-porukka-ajoon ja seurasi sen jälkeen Ralliin osallistujien etenemistä. Kerroin paikkaavani paluumatkalla Rovaniemen lipsahduksen ja käyväni sen jälkeen matkan varrella olevalla Pihtiputaan sillalla, jos aikataulu sen vain sallisi.

Rovaniemellä ajoin sille alueelle, missä epäilin puuttuvan sillan olevan. Pysäytin pyörän paikallisen baarin eteen ja menin sisällä vanhimpien päiväkaljalla olevien miesten luo kuva kädessä. Kerroin etsiväni kuvan esittämää siltaa ja heti tuli ohjeeksi ajaa 300 metriä eteenpäin, silta olisi siinä oikealla puolella. Helppoa kuin tikkarin varastaminen lapselta.

Saarenputaan silta

Paluumatka oli suoraviivaista ajamista aikataulua seuraten. Liikenne oli vähäistä ja aikaa oli hyvin. Kävin Pihtiputaalla vielä kuvaamassa reitin varrelle jäävän viimeisen sillan.  Nyt sai riittää siltojen bongaus. Seuraavaksi ajoin Jyväskylän Palokan ABC:lle tekemään lopputankkauksen. Hotelli Laajavuoreen saavuin ½ tuntia ennen kilpailuajan päättymistä. Kaksi kilpailijaa oli jo tullut maaliin ja yksi oli tulossa minun jälkeeni. Hänkin ehti juuri sopivasti ennen määräajan umpeutumista perille.

Laajavuoressa Jouni laski alustavasti pisteet. Lopulliset tulokset julkaistiin muutamaa päivää myöhemmin kun käyntien todisteina olevat valokuvat silloista oli tarkastettu.

Vuoden 2011 IBA Finland rallin tulokset

1. Timo Räisänen, 5457 pistettä

2. Aki Kuula, 5332 pistettä

3. Wesa Huuska, 5082 pistettä

4. Samuli Heikkinen, 4743 pistettä

BB1500

BB1500:n paperit laitoin pikaisesti ajon jälkeen nippuun ja lähetin tarkastukseen. Aiemmin olen aina tarkastanut kaikki tiedot kirjaamalla ne taulukkolaskentaan, josta näen tankkausten välimatkat, käytetyn ajat ja keskinopeudet. Tällä kertaa jätin taulukoinnin väliin sillä seurauksella, että papereihin jäi tyhmiä virheitä. Olin kirjannut Utsjoen menomatkan tankkauksen vasta paluumatkalle Tana-Brun jälkeen. Juhannuksen jälkeen tarkastaja soitti ja kertoi näistä mokista aiheutuneista ylimääräisistä selvittelyistä. Lisäksi osa tankkausten kellonajoista oli jäänyt kirjaamatta Rallin ollessa pääasia. Yhden kuitin kellonaika oli heittänyt niin paljon, että sitä ennen keskinopeudeksi oli tarkastajan ohjelma antanut 117 km/h ja seuraavan tankkausvälin nopeudeksi taas 57 km/h.

Ajon jälkeen paperit jotenkin polttelevat käsissä ja niistä haluaa nopeasti eroon. Silloin on vasta suoritus lopullisesti kasassa. Jatkossa täytyy kuitenkin malttaa vielä tarkistella kirjauksia paremmin.

Pyöräni matkamittariin kertyi Rallin aikana 2640 kilometriä. AutoRoute 2010 antaa kuittipisteiden väliseksi lyhimmäksi ajomatkaksi 2495 kilometriä ja tarkastuksessa viralliseksi matkaksi kirjattiin 2508 kilometriä (1559 mailia). Ihan kaikkia kilometrejä en onnistunut saamaan mukaan kuittien osoittamaan suoritukseen, sillä Ralli oli kuitenkin pääasia. Esimerkiksi Vaasassa tankkauksen sijaan olisi kuitti pitänyt ottaa Raippaluodon sillan jälkeiseltä huoltamolta.

Tämän jälkeen olen ajanut samalla pyörällä kaikki suorittamani erilaiset rautaperseajot. Joitakin suorituksia on useampaan kertaan ja osa niistä on eri pyörillä. BMW R1150GS:n mittarissa on lähes 130 000 kilometriä ja se alkaa olla huolellisesti sisään ajettu. Eiköhän samalla ratsulla kerätä vielä lisää suorituksia jatkossakin.

©2017 Wesan sivut - suntuubi.com