Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SS1000, 4-5.6.2009

BMW F650GS

Märkäperseajo

 

Minun ja vanhan kaverini Jarin moottoripyöräily on seurausta Jarin pojan kevari-kuumeesta. Pojalle hankittua Hondan XR:ää kokeillessa pyöräkuume tarttui vanhempaankin sukupolveen.

Kipinä syttyi

Syksyllä 2008 hankin vuosimallia 2001 olevan BMW F650 GS:n ja Jari osti melkein uuden Honda Transalp:n. Pyöriä ulkoilutettiin ahkerasti vapaa-aikoina ja työreissuilla. Jostain keskusteluihin alkoi pompata Rautaperseajot. Talvella merkitsimme kalentereihin SS1000:n lähtöpäivämäärän kesäkuun alkuun ja samalla päätimme, että Napapiirillä käydään kääntymässä. Lisäksi soviteltiin pieni työkeikka Tornioon antamaan lähdölle hyvä tekosyy.

Ajelin pikku-GS:llä läpi talven nastarenkailla ja odotin kasvavalla innolla kevään lämpimämpiä ajokelejä. Joskus kävi mielessä, että voisi tuon 1000 ml ehkä ajaa lauhalla talvikelilläkin, jos varustusta vähän parantelisi. Koitti huhtikuu ja nastat vaihtuivat Touranceihin. Reittiä hiottiin Genimapin Reittikartalla työkiireiden lomassa. Täydessä kalenterissa oli kesäkuun alussa odottamassa reissu, joka ei ollut väistynyt minkään kokouksen tai muun ”kissan ristiäisen” takia. Jarikin oli saanut taas Transalpin liikenteeseen kotikatujen jääpeitteen annettua periksi kevätauringon lämmössä. Lähtöpäivään oli enää reilut 7 viikkoa kun kolahti.

Takaisku

Ajoin huhtikuun lopulla iltapäivällä työreissulta kotiinpäin kun tutulla hiekkatiellä ajauduin kaarteessa pellolle. Ei se pelto siinä ongelmaksi muodostunut, vaan se oja. Eikä se matala ojakaan olisi ollut niin paha, kuin sen ojan loppuminen samalla kun eturengas putosi ojanpohjalle. Sukelsin tuulisuojan ja mittariston läpi kovaan sänkipeltoon 70 - 80 km/h vauhdista ja lopuksi mopo vielä kolautti selkään. Pyörä meni lunastukseen ja kuski kotiin parantelemaan kylkiluitaan sairaalassa vietetyn yön jälkeen. Jarin kanssa ei puhuttu seuraavina päivinä rautaperseajosta.

Sain kuitenkin Fennian kanssa lunastuksen hoitumaan nopeasti ja hyvällä onnella löysin entistä paremman pikku-GS:n jo viikko kolarin jälkeen. Tosin piti odotella muutama päivä ennen kuin kylkiluiden puolesta pystyin ajamaan uuden mopedin kotitalliin. Pyörän haettuani soitin Jarille ja tuolloin todettiin, että vanhan suunnitelma on edelleen voimassa. Minulle jäi siis 4 viikkoa aikaa parannella kylkeäni.

Matka alkaa

Pari päivää ennen lähtöä sääennusteet kertoivat vääjäämättömästi, että Oulun eteläpuolella sataisi kaatamalla vettä meno- ja paluumatkalla. Lisäksi tunteita herätti tietoisuus siitä, että paluumatkalla Jyväskylän korkeudella sade muuttuisi todennäköisesti rännäksi lämpötilan laskiessa nollaan. Totesimme yksimielisesti Jarin kanssa, että suunnitelmia ei muuteta vaan matka alkaa 4.6.2009 klo 10 Hämeenlinnasta.

Lähtömuodollisuudet Hämeenlinnan Nesteellä eli aamukahvit ja lähdön todistajien hankkiminen veivät sen verran aikaa, että lähtötankkaus tapahtui 10:23. Jarin käyttämä automaatti antoi kiltisti kuitin, mutta minun käyttämä mittari ei kuittia tulostanut. Huoltamolla sovin, että lähettävät tankkausraportin Nesteen konttorilta minun sähköpostiini. Vähän arvelutti jättää tärkeä lähtötankkauksen dokumentti suullisen lupauksen varaan, mutta toisaalta luottokortilta saisi tapahtuman tiedot aina jälkikäteenkin. Reissun jälkeen huomasin, että luvattu tankkausraportti oli lähetetty parissa tunnissa sähköpostiini.

Jari oli tehnyt viimeisimmän reittisuunnitelman periaatteella, että Tornissa käydään hoitamassa työjutut, Haaparannasta haetaan ulkomaan-kuitti ja sitten Napapiirillä u-käännös ennen paluuta lähtöpisteeseen. Ylimääräiset varmistuskilometrit oli minimoitu ja suunniteltu lyhin reitti oli meidän käyttämän ohjelmaversion mukaan vain 1617 km. Minua hirvitti olematon pelivara ajomatkassa, mutta Jari oli varma asiastaan kuten yleensäkin.

Märkäperseet

Pyörät kohti ensimmäistä tankkauspistettä eli Jalasjärveä. Sää ei tuottanut yllätystä. Vettä satoi koko matkan kohtalaisesti tai kovaa. Molemmilla oli uudehkot renkaat alla ja vedenpitävät kalvopuvut. Vauhtia saimme pidettyä yllä suunnitellusti ja ajoviima pyyhki vettä visiireistä. Puvut pitivät vettä erinomaisesti puoleen väliin Jalasjärveä. Ensimmäisen tankkauksen aikana ristimme reissu ”märkäperseajoksi”. Molemmilla oli vesi tullut housun sisään ja sukukalleudet pakastumaan päin. Laitoin sadehaalarin päälle ja ylimääräisen kaulurin housuihin. Jari veti päälleen kaikki lisävaatteet ja kehitti vielä paremman lämpösuojan jalkoväliinsä varavillasukasta. Se oli kuulemma mahtavan lämmin. Näillä varusteilla pärjättiinkin loppumatka.

Sitä itteensä

Seuraavana oli tankkaus Ylivieskassa ennen Torniota. Jossain Kauhavan jälkeen olin vetovuorossa ja edessä oli täysperävaunullinen kasettirekka. Ohituspaikka kytätessä ihmettelin rekan märästä asfaltista nostaman kuran määrää, kunnes haju ja ruskeat kokkareet visiirissä paljastivat totuuden. Lavalta valui lietelantaa suoraan perävaunun takapyörille, mistä se sirottui tasaisesti takana ajavien silmille. Siinä tien sivussa visiiriä puhdistaessa ajattelin lämpimästi pohjalaista maanviljelijää. Paska juttu, mutta nyt ei ehditty jäädä suremaan tai edes huoltoasemalle kamppeita puhdistamaan. Sade oli jo hellittänyt, mutta tiedossa oli taas runsaita sateita paluumatkalla.

Välillä töihin ja ulkomaille

Ylivieskan tankkaus oli jo rutiinia, minkä lisäksi vaatetusta kevennettiin ilman lämmettyä. Torniossa oli työasioita hoidettavana ja ohjelmassa kevyt ruokailu. Tankkauksen jälkeen pikaisesti kohteeseen tekemään tarvittavat havainnot, mihin meni kahdelta mieheltä reilut ½ tuntia. Samalla rasvattiin molempien pyörien ketjut, jotka olivat sateessa ajon jäljiltä rutikuivat. Torniosta jatkoimme rajajoen yli Haaparantaan lähimpään Coop-markettiin vain saadaksemme ulkomaan kuitit käännepisteeksi ja ostimme ruotsalaiset oluttölkit tuliaisiksi kotiin. Kello on 20:13, olimme aikataulusta jäljessä 45 min ja matkaa oli takana reilut 700 km.

Matka taittuu kevyesti

Tästä alkaa matkan sujuvin vaihe. Ajo kohti Rovaniemeä käy vaivattomasti ja matka taittuu kuin itsestään. Napapiirin Shellin kassaneiti toivotti turvallista paluumatkaa. Tiesi näköjään mistä oli kyse kun kaksi kiireistä motoristia tuli maksamaan kypärät päässä ja tarkastivat kuitista kellonajan. Paluumatkan suuntasimme ensin Pudasjärvelle. Edelleen matka joutui kuin siivillä, sää oli hyvä ja liikenne vähäistä. Ennen Pudasjärven tankkausta näimme matkan ainoat porot tienvarressa. Seuraavana kääntöpisteenä oli suunnitelmassa Oulu.

 

Matka Ouluun oli jo yksitoikkoisempaa tietä. Ajovirettä pitivät yllä vaihtuvat nopeusrajoitukset ja niitä vartioivat kameratolpat. Ajonopeudet olimme sopineet pidettäväksi sellaisina, että sakkoja ei tarvitse maksaa. Jossain välissä emme kuitenkaan hiljentäneet nopeusrajoituksen laskiessa riittävästi vaan nopeusvalvontatolpasta välähti salamavalo. Se jäi meille arvoitukseksi kummalle tolppa välähti, emmekä ole sitä jälkeenpäin kyselleetkään. Oulussa ajoin pois ohitustieltä väärästä liittymästä, joka olisi vienyt vähän kauempana olevalle huoltamolle. 14 tunnin matkanteko alkoi selvästi vaikuttaa tarkkaavaisuuteen. Teimme u-käännöksen ja ajoimme Tupoksen ABC. Siellä söimme hampurilaiset tankkauksen lisäksi. Ruokailu piristi ja matka Pyhäsalmen Vaskikellon viereiselle ABC:lle oli taas helppoa ajamista. Edessä oleva öinen taivas alkoi tummentua ja enteillä sadetta. Lämpötilakin oli taas alkanut laskea. Lisäsimme vaatetusta ja olimme valmiit loppukoitokseen.

Loppumatkan haasteet

Vähän matkaan Pyhäsalmelta ajettuamme alkoi vesisade lämpötilan ollessa +4 astetta. Matkan teko muuttui selvästi haasteellisemmaksi. Kellon ollessa yöllä 3-5 alkoi väsymys esittää ensimmäisiä oireitaan, koska molemmilla työkiireet olivat lyhentäneet matkaa edeltävän yö nukuttuja tunteja. Väsymys ei tullut siis yllätyksenä ja siksi vetovuoroja vaihdettiin usein. Ihmeen paljon erilaisia satulassa mahdollisia jumppaustemppuja tuli keksittyä tuona yönä. Lihaksia piti pumpata jatkuvasti vireystilan ja lämmön ylläpitämiseksi. Jyväskylän pohjoispuolella ennen Hirvaskangasta lämpötila oli ajoittain nollan tuntumassa ja sade oli osittain räntää. Hirvaskankaan tankkauksella todettiin, että tämä menee jo x-tremen puolelle, mutta aika riittää hyvin ja loppumatka mennään suunnitelman mukaan.

Hirvaskangas, Tikkakoski ja Jyväskylä toivat reitille kuskien kaipaamia virikkeitä. Jyväskylän Keljonkeskuksen ABC:llä tankkauksen jälkeen lämpötila alkoi pysyä vakaammin nolla yläpuolella ja näin poistui yksi huoli. Jämsään ajaessa tie oli taas yksitoikkoisempaa ja turvallisen ajovireen ylläpito vaati entistä kovempaa ponnistelua. Jämsän ruostepintaisen Shellin kohdalla olevassa liikenneympyrässä suunnittelin kiertäväni muutaman ylimääräisen kierroksen herätelläkseni takana tulevaa matkakumppania. Samaan aikaan liikenneympyrään tulevien autojen takia hyvä temppu jäi toteuttamatta.

Jämsästä Padasjoelle ajaminen alkoi käydä työstä. Pimeys oli läpitunkematonta ja vesisateessa pyörien valoteho ei ollut riittävä. Hitaasti ajavat autot oli vaikea ohittaa kun näkyvyys oli olematon. Puolessa välissä Padasjokea minuun iski niin kova väsymys, että päätin ohittaa edellä ajavan Jarin ja pysäyttää sen jälkeen meidät ensimmäiselle linja-autopysäkille. Samalla Jari laittoi vilkun oikealle ja kurvasi levähdyspaikalle. Kävi ilmi, että tunnelmat olivat molemmilla samat. Siinä P-aluetta edestakaisin hölkätessä katselimme kun vaivalla ohitetut ajoneuvoyhdistelmät menivät taas edelle. Matkan jatkuessa sovimme, että pysähdymme uudestaan tarvittaessa, koska aika riittää hyvin eikä enempiä riskejä kannata ottaa.

Viimeinen välitankkaus oli Padasjoella ja samalla söimme vähän ajokunnon kohentamiseksi. Viimeisen etapin alkaessa kohti Hämeenlinnaa kaatosade hellitti ja saimme aja loppumatkan mukavasti kohtalaisessa sateessa. Samalla kirkastui niin paljon, että silmä erotti vähitellen yksityiskohtia myös valokeilan ulkopuolelta. Leppoisaa oli nyt ajaa viimeisiä kymmeniä kilometrejä kun väsymyskin oli hellittänyt. Hämeenlinnan Nesteeltä otimme lopputankkauksen kuitit klo 8:40 ja todistajien allekirjoitukset. Jari ajoi muutaman kilometrin päähän kotiinsa ja minä ajelin loppuverryttelynä omaani Helsinkiin.

Riittivätkö kilometrit?

Aikaa reissussa kului noin 22 tuntia ja 40 minuuttia ja siitä kun poistaa yli 20 minuutin tauot niin ajoajaksi jää noin 20 tuntia. Vanhalla Genimapin Reittikartalla suunniteltuna lyhin reitti oli 1617 km ja pyöräni mittariin oli kertynyt 1688 km. Osa pyörän kilometreistä oli paikallisajoa Torniossa ja osa normaalia mittarivirhettä, joka pyörässäni oli noin 4%:n luokkaa. Jo kesäkuun lopulla mökillä huomasin IBAF:n sivuilta SS1000:n tulleen hyväksytyksi. Tarkastetuksi matkaksi oli kirjattu 1616 km /1004 ml. Jari oli kuitenkin edelleen vahvasti sitä mieltä että oikea matka oli hänen suunnitelman mukainen ja yhtä kilometriä pidempi. Nyt oli sitten latu auki vaativammille suorituksille.

Vuonna 2009 tarkastettiin ja hyväksyttiin enemmän ajosuorituksia kuin koskaan aiemmin IBAF:n 9 -vuotisen historia aikana. Perusajojen ruuhkan takia kilvenalusta, todistus ja muut tarvikkeet saapuivat postissa syyskuun puolivälin jälkeen. Himoitsemani rekisterikilven alustan olin saanut jo aiemmin suorittamalla BB1500 ajon heti kun netistä näin ensimmäisen ajon tulleen hyväksytyksi. Vaativampien ajojen tarkastukset ja postilähetykset tapahtuivat nopeammin, koska niissä ei ollut ruuhkaa.

Opimmeko tästä mitään?

Jari totesi, että tämä on nyt tehty ja homma on opittu. Hän haluaa ajella jatkossa pitkiä matkoja ilman aikarajaa. Minä olen ilmeisesti hitaampi oppimaan, koska minulle jäi kytemään melkoinen rautapersekuume. Seuraavilla kerroilla yritän varmistaa, että ajoa ennen olen nukkunut normaalisti. Jos väsymys kuitenkin alkaa painaa niin täytyy pitää taukoja ajoissa. Turvallisuuden lisäksi se tekee loppumatkan ajamisen mukavammaksi kun ei tarvitse tehdä töitä vireystilan ylläpitämiseksi. Toiseksi minusta tuntui, että lapin maisemissa pitää ajaa enemmän seuraavalla kerralla. Omasta tankkaamisesta jäi sellainen kuva, että pieni ateria (esim sämpylä ja kahvi) noin 5-6 tunnin välein sopii minun vartalolleni. Sitä käytän jatkossakin. Pyöristä voisi todeta, että käyttämämme 650-700cc matkaendurot olivat tähän hyviä työkaluja. Lopuksi voisi todeta, että jatkossa aion pysyä kaukana lietelantaa tielle levittävistä rekoista.