Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BB1500, 28-30.6.2009

BMW F650GS

Kuopiosta Helsinkiin yli 2400km

 

Olin huomannut IBAF:n nettisivuilta, että kolme viikkoa sitten suorittamani ensimmäinen rautaperseajoni SS1000 oli hyväksytty. Perheen jäädessä Kuopion lähelle mökille minun piti lähteä hoitamaan työvelvoitteita Helsinkiin. Tästä avautui houkutteleva tilaisuus tehdä uusi rautaperseajo. Suunnittelin reitin Kuopiosta Helsinkiin oikaisemalla Norjan lapin kautta, koska ensimmäisellä reissulla jäi lapissa ajelu liian vähälle.

Vasta iltapäivällä matkaan

Järjestelin puhelimella työasiat sellaiselle mallille, että saisin tehdä rauhassa matkaa kokonaiset kaksi vuorokautta. Mökiltä lähtö kuitenkin viivästyi ja iltapäivällä Kuopiota kohti ajellessa en ollut varma lähtisinkö suorittamaan BB1500:sta vai ajaisinko vain suoraan Helsinkiin. Mietiskelin ajaessa tilannetta. Edellisen yön olin nukkunut hyvin, mutta päivän virkeimmät tunnit oli jo tuhlattu. Olisin lähdössä yksin matkaan ja väsymyksen tai muu ongelma takia suorituksen keskeytyessä, olisi hankkiuduttava kuitenkin ajoissa Helsinkiin. Alla olevan BMW F650 GS:n olin juuri huoltanut eikä sen taholta ollut odotettavissa ongelmia. Kuopion Pitkälahden ABC:llä tein päätöksen lähteä ajamaan kohti pohjoista. Pyysin todistajiksi kahta motoristia, joista toisella oli rekisterikilven alla rautapersekilpi eikä asiaa tarvinnut selitellä. Aloitustankkaus tapahtui klo 19:16 ja lähdin ajamaan pienissä turvakengissä lämpötilan ollessa noin +25. Lännestä puski kuitenkin reitille kuurosadealue jo 2 km ajon jälkeen ja pysähdyin vaihtamaan vedenpitävät ajosaappaat. Olisinpa ollut liikkeellä 15 min aiemmin niin olisin voinut ajaa mukavammissa kengissä ensimmäiset 4 tuntia ennen ilman viilenemistä.

Yötä myöten lappiin

Suuntasin kohti lapin valoisaa yötä ja onnistuinkin pitämään auringon horisontin yläpuolella melkein koko matkan. Kontiomäen tankkauksen jälkeen ajoin Pudasjärvelle ja sieltä kohti Rovaniemeä samaa tietä, jota olin ajanut toiseen suuntaa muutamaa viikkoa aiemmin SS1000:a suorittaessa. Tällä kertaa en huomannut poroja Pudasjärveltä pohjoiseen vievän tien varrella kuten viimeksi. Ajaminen ei tuntunut vielä missään saapuessani Rovaniemen jälkeen klo 02:20 Napapiirille. Täällä söin kevyesti niin, että jaksaisin ajaa loppuyön ilman turhia pysähdyksiä. Lämpötila oli alimmillaan +6 vaikka kalenterin mukaan menossa oli keskikesä. Pohjois-Suomen yössä pyöräily on coolia.

Ivalossa tankkasin ennen kuin klo 06:02 pysäytin pyörän Ivalon ja Inarin välillä kaverini mökin pihaan. Ennen mökkitielle kääntymistä sain hiljennellä kerran porojen takia. Otin makuupussin ja kävelin suoraan lämpimänä odottavaan mökkiin ja asetuin lyhyille aamu-unille. Vähän väsytti, mutta ei pahasti. Heräsin puhelimen herätykseen ja panin vaatteet takaisin päälle. Kopistelin lähtiessä eteisen matolta kengissäni tulleet hiekat pihalle ja olin kiitollinen kaverilleni, joka rautapersekuskina oli ymmärtäväisesti suhtautunut pyyntööni käyttää mökkiä taukopaikkana. Pakattuani makuupussin pyörän laukkuun kirjasin lähtöajaksi 08:36. Pysähdys oli vienyt aikaa 2,5 tuntia kuten olin suunnitellutkin. Matka jatkui ennen kuin viereisessä mökissä nukkunut isäntäväki oli herännyt. Kertoivat jälkeenpäin havainneet vierailuni vain mopon jäljistä parkkipaikalla.

Norjaan

Inarin Nesteellä nautin aamupalan matkalla Karigasniemelle. Tiet Inarin pohjoispuolella olivat minulle ennen kokemattomia ja siksi mielenkiintoisia. Karigasniemelle vievä kapea, mutta hyväpintainen tie oli nopeaa ajaa, koska nopeusrajoitus oli 100km/h eikä muuta liikennettä ollut. Ennen Norjan puolelle siirtymistä olin suunnitellut tankkaavani, mutta rajan yli lipsahdin vahingossa ennen kuin huomasin huoltoaseman. Ympäri ja takaisin kotimaan puolelle tankkaamaan yhdessä suomalaisten ja saksalaisten motoristien kanssa.

Tie huononi jonkin verran matkan jatkuessa Norjan puolella kohti Kautokeinoa. Pintavaurioita piti kierrellä ja paikoin oli soisilla alueilla tien poikki painumia ilmeisesti tien alittavien putkien takia. Kulmapistekuitin sain Kautokeinosta Statoilin huoltamolta ja valuutaksi kävi lompakosta löytynyt luottokortti. Täältä jatkoin klo 12:13 kohti Suomea seuravana tavoitteenani Karesuvanto.

Puutteita suunnittelussa

Saadakseni riittävästi kilometrejä kasaan olin suunnitellut edestakaisen käynnin Kilpisjärvelle. Tie ole minulle ennestään tuntematon ja siksi sen valitsinkin. Etelässä olevat vaihtoehdot tuntuivat turhan usein autolla ajetuilta. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen alkoi tietyöalue, jota riitti kilometritolkulla. Välillä alla oli pehmeää hiekkaa, välillä mursketta ja välillä irtonaista öljysoraa, joka liimautui pyörän pienimpiinkin koloihin. Tämäkin loppui aikanaan, mutta vain alkaakseen taas 10 kilometrin jälkeen uudestaan. Tämän, jos olisin selvittänyt ennakolta, niin olisin tehnyt onnistuneen valinnan ajamalla jonkin toisen reitin. Jälkeen päin pyörän puhdistus vaati melkoisen purku-urakan.

Kilpisjärven saavutin klo 15:42 ja totesin olevani yli ½ tuntia jäljessä aikataulustani. Kävin kuitenkin pikaisesti kahvilla huoltoaseman viereisessä kioskissa ja lähdin sitten ajamaan takaisinpäin. Edelläni ajoi saksalainen kaveri tuoreemmalla BMW:n F800 GS:lla. Mies oli taitavampi kuski, koska ajeli murskeella 30-40 km/h ja siinä vauhdissa en meinannut saada pyörää pysymään pystyssä. Ennen seuraavaa päällystämätöntä osuutta siirryin edelle ja pidin nopeuden yli 60 km/h niin, että hyrrävoimat huolehtivat paremmin pyörän pystyssä pitämisestä.

Muoniossa totesin olevani noin tunnin jäljessä aikataulustani. Onneksi matkaa oli vielä jäljellä. Päätin lyhentää vähän taukoja ja pitää marssivauhdin aina kun mahdollista GPS:n mukaan 5 km/h yli nopeusrajoituksen. Matkan jatkuessa Tornion suuntaan laskeskelin, että näin saisin tarvittavat kilometrit kasaan ennen kuin 36 tuntia täyttyisi. Helsinkiin en ihan ehtisi vaan lopetustankkaus olisi tehtävä Lahden lähettyvillä.

Tuttuja teitä

Muoniosta Tornioon vievä tie oli jälleen kerran mukava ajaa. Melkein huomaamatta olin Tornion Nesteellä tankkaamassa ja jatkoin heti matkaa. Puolen yön aikaan Oulun Tullissa pitikin jälleen lisätä vaatetusta viilenevään yöhön. Päiväaika oli ollut mukavan lämmin, mutta kesäyöt tuntuvat vaativan näillä leveysasteilla lämpövuoren lisäksi useita lämpimiä vaatekerroksia. Joskus vielä hankin sähkölämmitteiset pohjalliset ja takin.

Jälleen olin laskemassa nelostietä etelään päin suorituksen viimeisellä kolmanneksella yön pimeimpinä tunteina. Muutamaa viikkoa aiemmin SS1000 viimeiset taistelut kävin samoissa maisemissa, mutta tuolloin ilmassa oli vettä ja räntää. Tällä kertaa olosuhteet olivat paremmat. Pyhäjärven ABC:n automaatista olivat kuitit loppuneet, joten otin mittarista kuvan kännykkäkameralla ja jatkoin matkaa. IBAF:lle papereita lähettäessä tulostin mukaan tämän valokuvan. Ennen Jyväskylää oli vielä suunnitelmissa tankkaus Hirvaskankaan tutulla huoltoasemalla, jossa mittarin kello oli vielä talviajassa. Tämä pysähdys klo 03:30 tuli jo tarpeeseen. Olin ajatellut ottavani kiinni Käsivarrentien tietöissä menettämääni aikaa lyhentämällä taukoja, mutta nyt tuntui, että taukoa oli pidennettävä. Kävin siis sisällä sämpylä kahvilla ja ostin mukaan energiajuoman.

Pientä punnerrusta tarvitaan

Käsillä olivat matkan vaativimmat tunnit. Oli menossa jo reissun toinen yö, eikä ensimmäisen yön nimiin tullut kuin reilu 2 tuntia unta. Matkan aloittaminen iltapäivällä, jolloin suoritus ajoittuu kahteen yöhön ja niiden väliseen päivään alkoi nyt tuntua. Lisäksi yksin ajaminen on vähän raskaampaa kun ei voi vain ajella toisen perässä. Pitkään taukoon ei ollut enää varaa, sillä kello kävi ja matkaa oli vielä jäljellä.

Yleensä kevyen ruokailun jälkeen ajaminen luistaa huomattavasti paremmin kuin ennen taukoa. Hirvaskankaalta lähtiessä meno oli kuitenkin tahmeaa. Ajaessa piti jumpata ja pumpata lihaksia sekä harrastaa aivojumppaa niin, että sain pidettyä itseni riittävässä ajovireessä. Keskityin ajaessa seuraamaan tien molempia reunoja läheltä ja kaukaa hirvien varalta. Tämä auttoi osaltaan pitämään väsymyksen kurissa. Pientä huolta aiheutti paikoin kehittyvä sumu. Jyväskylästä suuntasin Hartolaa kohti ja kävin hakemassa tankkauskuitin vielä Kanavuoren ABC:ltä. Kellonaikaa ja mittarinlukemaa kirjatessa totesin, että olin saanut aikatauluani vähän kiinni ja pystyisin pitämään yhden tauonkin tarvittaessa ennen lopputankkausta. Arvioin, että Lahden Renkomäen ABC:lle olisi vähintään ehdittävä matkan täyttymiseksi.

Heti Kanavuoren jälkeen alkoi sumu tiivistyä. Enää ei ollut paikallisia sumualueita notkelmissa vaan sitä oli ilmassa koko ajan. Ainoastaan mäkien harjoille sumu ei yltänyt. Onneksi sumu tiivistyi vain paikoin niin paljon, että nopeutta oli pudotettava huomattavasti. Olisiko johtunut osaltaan kiintopisteiden vähentymisestä väsymyksen lisääntyminen. Sopivan levähdyspaikan kohdalla pysäytin ja nousin pyörän päältä hölkkäämään muutamaksi minuutiksi sekä ottamaan muutaman kulauksen energiajuomaa. Samalla otin matkan toisen valokuvan muistoksi sumuiselta tieltä.

 

Vähän aikaa vireystila pysyi yllä itsestään, mutta aika pian oli taas tehtävä töitä sen eteen. Matka jatkui Hartolan ohi kohti Lahtea. Vähän ennen Renkomäkeä totesin ajan riittävä hyvin pitemmällekin ja päätin jatkaa Tuuliharjan Nesteelle varmistaakseni matkan riittävyyden. Lopputankkauksen tein Tuuliharjassa klo 06:23 ja samalla pyysin huoltoaseman henkilökunnan lopetuksen todistajiksi. Kotimatka Helsinkiin meni rennosti suorituksen onnistuttua. Auringon noustessa ylemmäs sumukin hälveni ja väsymys sen mukana.

Kotona nukuin muutaman tunnin ja iltapäivällä olin jo töiden kimpussa. Suoritus ei tuntunut kuitenkaan valmiilta ennen kuin paperit oli lähetetty IBAF:lle. Illalla laitoin kuitit ojennukseen ja kuoren pudotin postilaatikkoon. Kahden päivän päästä tuli sähköpostilla tieto koordinaattorilta, että paperit ovat lähteneet tarkastajalle ja 1,5 viikon kuluttua Heliniltä tuli uusi viesti ajon hyväksymisestä.

Mitä seuraavaksi?

Vieläkään ei tuntunut siltä, että tämän touhun olisin täysin oppinut. Seuraavalla kerralla täytyy lähteä liikkeelle hyvin nukutun yön jälkeen. Käyttämäni suunnittelutyökalu on Genimapin Reittikarttaohjelma vuodelta 2001, mutta se näyttää toimivan vielä hyvin. Lyhimmän reitin mukaan matkaa kertyi suunnitelmaani 2440 km ja pyörän mittarin mukaan ajoin 2560 km. Tarkastuksessa viralliseksi matkaksi oli saatu 2460 km. Lapissa ajaessa mietiskelin seuraavaksi suoritukseksi  SS2000:ta tai nopeampaa SS2000K:ta. Jälkimmäisessä voisi suunnitella reitin, joka hyödyntää mahdollisimman paljon eteläisen Suomen moottoriteitä. Vielä kuin olisi isompi mopedi.

©2017 Wesan sivut - suntuubi.com